Friday, 26 September 2014

Maybe in my next life

Aina on varaa unelmoida vaikka ei ehkä haluaisikaan niiden unelmien toteutuvan. Vai kuinka?

Vaikka vietin lapsuuteni omakotitalossa, olen asunut yli 20 vuotta Helsingin kantakaupungissa. En siis paljon muusta tiedä, ainakaan viimeisiltä vuosikymmeniltä, vaikka lapsuuden muistot eivät koskaan mielestä pyyhkiydykkään. Kotini on kaikki nämä viimeiset 20 vuotta sijainnut vanhoissa taloissa, joissa on ollut korkeat huoneet, leveät ikkunanlaudat ja natisevat lauta- tai parkettilattiat. Puhumattakaan ihanasta vanhan talon tunnelmasta jota uuteen taloon ei rakentamallakaan saa. 

Joskus pohdin millaista on ollut joskus silloin aikoinaan muuttaa siihen aikaan upouuteen jugendtaloon. Kantaa sisään sen aikakauden huonekalut ja asettaa ne eri huoneisiin niille kuuluville paikoilleen. Jännittävää olisi olla kärpäsenä katossa ja seurailla keitä kaikkia näiden yli sadan vuoden aikana on tätä meidän nykyistäkin kotia asuttanut. Nimenomaan asuttanut. Sillä vaikka huoneistossa sijaitsikin ennen meidän aikaamme mattokauppa, on huoneiston käyttötarkoitus taloyhtiön yhtiöjärjestyksessä ollut asunto- tai toimistokäyttö. Siten näiden vuosikymmenten aikana seinät ovat nähneet kaikenlaista elämää vaikka ne eivät siitä meille mitään kuiskikaan.

Mutta, mutta. Jos joskus täältä muuttaisimme, minua puhuttelisi seuraavan tyylinen modernia modernimpi koti.

Kuvat ovat hemnet.se -sivustolla näkemästäni talosta Lidingössä. Minua puhuttelee talon sijainti korkealla mäen päällä ja valtavista kulmaikkunoista avautuvat avarat näkymät. Ja valo, joka tulvii sisään ikkunoista.


Ihastuin avarien näköalojen lisäksi upeaan valaistukseen. Tässä alemman kuvan makuuhuoneessa voisi viipyä vähän pidempään kuin vain yöunien ajan. Itse asiassa ehkäpä vaikka koko päivän?


Olohuone on upeasti stailattu ja valkoisen sohvan ottaisin joka tapauksessa. Lasipöytä ei ehkä ole se oma juttuni, mutta tässä kokonaisuudessa sekin menettelee.





Ja tuo takka. Aaaahhhh! Lieneekö tosin kovin käytännöllinen, kun tuli palaa ja kipinät räiskyvät? But who cares. Tämähän on vain estetiikkaa.







Keittiön marmoritasot näyttävät kodikkailta, sillä sellaiset meiltäkin löytyy tämän hetkisestä kodistamme. Upea yhdistelmä tuo tumma puu ja vaalea carrara-marmori. Vai lieneeköhän se kiveä, tai muuta vastaavaa materiaalia?



Juuu, voisin istua tässä ja katsoa pimeneviä syysiltoja.



Mutta eipä mennä asioiden edelle. Emme ole mihinkään muuttamassa - ainakaan tällä haavaa. Mutta ainahan pitää olla jotain haaveiltavaa vaikka elämässä olisikin kaikki asiat jo loksahtaneet kohdilleen. Eikö vaan?

I have lived the past 20 years or so in very old apartment buildings in the city of Helsinki even though I spent my childhood in a family house outside of Helsinki. Those buildings from the first decade of the 20th century have had high ceilings, wide window shelves and old wooden floors. Not to mention the atmosphere you only have in an over 100 years old building that can not be created in new houses.

I often wonder how was it like to move in to a completely new building over 100 years ago. Carrying in the modern furniture and putting everything in order. The walls could certainly tell you many stories about the ones who used to live here. And I can tell you there have certainly been people living here even though this apartment used to be an old carpet shop before we moved in.

But, but. If we one day would move from here the next step might be a contemporary home high up on the hills like the house in the pictures above. The pictures are borrowed from the hemnet.se pages and the house is located in Lidingö, Stockholm. I like especially the light and large windows not to mention the marble tops in the kitchen. And the views of course!

1 comment:

  1. Tosi inspiroivia kuvia! Ihanat isot ikkunat ja keittiö minun mieleen.

    ReplyDelete