Wednesday, 17 September 2014

Relax in the kitchen corner

Keittiö, paikka, jossa vietämme melkein eniten aikaa vuorokaudesta, jollei nukkumista lasketa vuorokauden ajanvietoksi. Senpä vuoksi tätä asuntoa suunnitellessamme päätimme unohtaa pompöösin ruokasalin suunnittelun ja tehdä kunnon ison keittiön ilman niin muodikasta saareketta. Edellisessä asunnossamme oii nimittäin ruokasali ja meillä ruokasalin pöytä toimitti siihen aikaan ohikulkuvaraston paikkaa ja se ei totta totisesti useimmiten ollut mikään kaunis näky.

Päätimme siis tässä isossa keittiössämme laittaa keittiön ikkunan alle nojatuolin, jossa kokin kanssa seurusteleva voisi ottaa iisisti ja pitää kokille seuraa. Paikka on otollinen löhöilyyn sillä jalat voi halutessaan nostaa parvekkeelle vievien rappusten päälle. Totta puhuen istuskelu on jäänyt vieraidemme hoidettavaksi sillä itse emme juuri siinä ehdi aikaa viettämään.







Aikoinaan mattokaupan aikaan tämä huone oli kaupan toimistopöytien ja tuolien miehittämä. Kuvassa taustalla näkyvälle parvekkeelle päästäkseen sai kiivetä puolen metrin korkuisen kynnyksen yli ja se hieman mietitytti ostovaiheessa. Mutta samainen parveke oli ostopäätökseen vaikuttanut tekijä numero kaksi. Olihan yhtälö jugendtalo + parveke harvinaisuus, johon törmätessä ei kauaa tarvinnut miettiä. Ei, nyt valehtelen - piti miettiä kauan - sillä ensimmäisestä katsomiskerrasta varsinaiseen kaupatekoon kului yli puoli vuotta. 




Rodolfo Dordonin italialaiselle Foscarinille suunnittelema Lumiere Grande -valaisin on ikivanha ja ostettu aikoinaan Kööpenhaminasta Illum Bolighusista. Meillä on itse asiassa näitä valaisimia, eri värisinä tosin, useampiakin. Ne valaisevat kivasti pimeinä vuodenaikoina eri huoneissa leveillä ikkunanlaudoilla. Ainoa huono puoli lasikuvuissa on se, että ne rikkoontuvat herkästi. Meilläkin näitä kupuja on kolauteltu milloin mihinkin, mutta onneksemme Foscarini myy myös pelkkiä kupuja sekä vakuutusyhtiö on tähän saakka suhtautunut myötämielisesti yllättäviin rikkoontumisiin.

Joskus illallisella kaivamme esiin hyvän viinin ruoan kyytipojaksi ja tavaksi on tullut säästää korkit ikkunalla olevaan Amanda B:n lasipurkkiin. Mitä varten niitä keräämme onkin sitten hyvä kysymys. Mutta kauniilta tuo purnukka ikkunanlaudalla silti näyttää.






Nojatuoli on ikivanha ja jo kertaalleen uudelleen verhoiltu. Sen osalta meillä on uuden hankinta harkinnassa, mutta se toteutunee joskus tulevaisuudessa. Svensk Tennistä Tukholmasta hankittu tyyny löysi paikkansa tästä kulmauksesta. Kangas ei taida olla Svensk Tennin omaa tuotantoa.





The kitchen used to be one of the rooms with office chairs and tables in the carpet shop. We wanted to have a large relaxed kitchen instead of a kitchen + dining room. In the previous apartment we used to live in we had a dining room and in everyday life it turned out to be a perfect place to store all kinds things. You don´t have dinner parties at home every night, right?

One of the reasons for buying this old carpet shop was the balcony in this room. The only problem was a high step to the balcony but this was solved in the way we wanted. 

We decided to put a lounge chair in the front of the window and a Lumiere Grande lamp degined by Rodolfo Dordoni from Italian Foscarini and a large jar with corks from wine and champagne bottles. To freshen up the all white environment we bought a pillow from Svensk Tenn in Stockholm. And the stairs to the balcony work as a stool when needed.




2 comments:

  1. Kauniita kuvia, teillä on selkeästi tosi kaunis koti. Ihanasti olet sekoittanut uutta ja vanhaa, tykkään!!!

    ReplyDelete
  2. Kiitos, kunhan vain ehtisi kuvaamaan lisää. Täytyy myös treenata tuon kameran käyttöä, olen taas innostunut kuvaamisesta pitkästä aikaa.

    ReplyDelete