Sunday, 30 November 2014

Three, two, one, go!

Ensimmäinen adventti on lähtölaukaus joulun odotukselle. Eilen hankin viimeinkin joulukukkia ja tänään ahkeroimme tyttäreni kanssa kukkasipulien, lasimaljojen ja sammaleen parissa. Kaupasta tullessaan kukkaset olivat ruman rujoissa muoviruukuissaan, mutta pääsivät itseään arvostavaan seuraan käsittelyssämme. Irrottelimme hellästi hyasintin kukkasipulit toisistaan ja amaryllikset muoviruukuistaan. Kaivoimme hartaasti kaapin perukoilta esiin lasiset maljat ja maljakot ja kellarin uumenista kesän jäljiltä pinttyneet valkoiset ruukut.


Sitten vaan hieman suunnittelua ja tositoimiin. Sammaletta olin kerännyt jo syksyllä talvea varten talteen, vaikka nythän voimme vain todeta että ei sitä talvea ja lumikuorrutusta tai routaa ainakaan tänne Etelä-Suomeen saakka saatu. Olisin siis voinut nytkin käydä noutamassa ne sammaleet metsästä, mutta eihän sitä koskaan etukäteen syksyllä tiedä.

Vain mielikuvitus on rajana, kun tällaisia asetelmia suunnittelee. Päätimme pitää yhtenäisen linjan: ei turhaa krumeluuria vaan vain kauniit kukat ja sammal. Se riittää. Hyasinteille valitsimme Iittalan Aalto-vaasit kolmessa eri koossa (apua: mihin laitan joulun alla tulppaanit;). Hyasintit jakaantuivat kolmeen eri kokoiseen vaasiin ja tupsahdus multaa pohjalle ja sammaltakki ympärille.


Tyttäremme huoneen ikkunalaudalle suunnitellut amaryllikset sukelsivat valkoisiin Plantagenista vuosia sitten ostettuihin valkoisiin ruukkuihin. Amaryllikset olivat se kaikkein helpoin juttu: kukka ruukuun ja sammalta sipulin peitoksi. Nyt emme edes laittaneet jouluisia koristeita vaan jätimme kukat ihan näin "au naturel". 


Joulukuusen virkaa saa tänä vuonna toimittaa sypressi vaikka aiempina vuosina meillä on ollut jopa kolme metrinen hujoppikuusi olohuoneen nurkassa.  Kiedoimme sypressin sisal-kuituun ja laskimme sen lasimaljaan. 


Jouluruusu yksinäisine valkoisine kukkineen sai myös seurakseen sammalta ja laajan lasimaljan.


Hyvää ensimmäistä adventtia lukijani! Joulun lähtölaskenta on alkanut.

Countdown for Christmas has started. And what do you need for it? Christmas flowers, moss, Aalto vases by Iittala and some imagination. The lovely flowers dropped their ugly plastic pots and dived into moss and see how beautiful they can be. 



Friday, 28 November 2014

Blue moment and (soon) white flowers

Perjantai-ilta ja hetki hengähtää. Kiireinen viikko takana eikä mitään isompaa suunnitelmaa viikonlopuksi. Toisin kuin loppuvuoden viikonloppuina, jotka on ladattu jo aika tiukkaan täyteen ohjelmaa. Tai ehkäpä keksinkin jo mieluisaa tekemistä. Kuten aiemmassa postauksessani kirjoittelin olen sisimmässäni jonkin asteinen viherpeukalo vaikka kaupungin keskellä asustammekin. En tarkoita mitään viherkasveja vaan leikkokukkia, kausikukkia ja parvekkeen kaunokaisia jotka ilahduttavat kesät talvet. Normaaleita viherkasveja meillä ei näy lainkaan lukuun ottamatta rahapuuta. 

Voisin taas huomenissa tai sunnuntaina viritellä jouluisista kukista ja sammaleista tämän tyyppisiä asetelmia joita viime joulunkin alla sommittelin.



Tykkään pitää asetelmat melko yksinkertaisina niinkuin tässä. Valkoiset amaryllikset eivät olleet edes puhjenneet ja silti kukat näyttivät mielestäni tosi kauniilta. Mikä on sinun suosikkijoulukukkasi vai olenko ainoa joka on hulluna kukkiin?

Taidanpa siis laatia pienen suunnitelman viikonlopulle ja kaivaa esille loput tallessa olevat sammaleet ja kaapin perukoilla olevat koristeet ja katsoa mitä saan tänä vuonna aikaan.

Friday night and time to breath after a tough week. We have actually no plans for the weekend which I really look forward to. The weekends during the rest of the year are full of happenings so now I will enjoy and relax. 

I love flowers. Here are some flowers from last Christmas. Maybe this is something I could spend some time with during the next couple of days. Buy some white flowers and decorate them with moss which is left from my balcony project. Amaryllis is one of my favourites and I'm crazy about flowers. Which flowers do you like?

Wednesday, 26 November 2014

Take a walk on the wild side

Jos tältä kävelyretkeltä jotain villiä haluaa löytää niin se on jyrkänteet, joihin voi pudota polun reunalla tallustellessaan. Mutta totta puhuen reippailu Itävallassa vuoristossa matkalla lähikylään oli kyllä aika helppo nakki. Leveä polku suurimman osan matkaa ja huikeat maisemat paikoitellen. 

Kun katson näitä kuvia ja muistelen tuota kävelyretkeä tuntuu siltä, että puuttuu vain alppikellojen kilkatus kuvien höysteenä niin voisin uudelleen kuvitella itseni näihin maisemiin. Maailmassa on monia upeita paikkoja, mutta tänne (tai johonkin muualle Alpeilla) haluan palata taas uudelleen.



En ole oikein koskaan ollut mikään himolenkkeilijä. Tykkään kyllä urheilla, mutta juoksu ei ole se omin juttuni. Jos jalan pitää liikkua niin sitten laitan mieluummin töppöstä toisen eteen ja kävelen. Tällä reitillä ei melkein edes huomannut hengästyä kävelystä sillä maisemat salpasivat hengen.






Tämä kävelyretki johti pienen kiipeämisen jälkeen naapurikylään. Polku oli sen verran hyvässä kunnossa, että pelkät kevyet lenkkarit riittivät jalkineiksi. Rakastan näitä Niken Free-lenkkareita. Ne ovat niin mukavat jalassa! Luulenpa että aika moni muukin on ihastunut näihin monikäyttöisiin kenkiin. Ja koska lämpötila taisi olla kymmenisen astetta plussan puolella ei tarvittu kovinkaan paksua kerrosta vaatteita vaan pärjäsin kevyellä kuoritakilla ja untuvaliivillä.

Takki/ jacket: Peak Performance
Untuvaliivi/ down vest: Kjus
Housut/ pants: H&M
Kengät/shoes: Nike Free supersuper mukavat!

Aiemmassa postauksessa liikuin vuorten huipulla ja nämä ylemmät kuvat nappasimme pari kilometria alempana. Sama vuodenaika ja melkein jopa sama päivä, mutta lumi on melkein kadoksissa kokonaan näissä kuvissa. Korkeusero sen tekee: ylhäällä on vain niin paljon kylmempää ja lumen alla vielä jäätikkö huokuu kylmyyttä. Alppien ihanuus on se, että yhtenä päivänä voi näyttää tältä ja seuraavana päivänä voi taivaalta sataa kissan kokoisia hiutaleita lunta niin, että lunta kertyy jopa metrin verran vuorokaudessa. 

Ja tältä maisema lähettyvillä näytti vain paria päivää aiemmin ennen yllä olevien kuvien nappaamista: siinä alppien ihanuus.



One day when travelling in the Alps I took a walk to a neighbour village. The path was in very good condition so Nike Free shoes were good enough for that purpose - therefore no hiking shoes this time. And about a walk in the wild side - well there are some places where you should not slip from the path. But to be honest the walk was pretty easy.

actually prefer hiking and walking instead of running. The temperature was well above 10 degrees celsius - nothing to compare with the snowy conditions the day before. Check it out in my earlier post here. What a huge difference between these two spots! Or what do you think?

The last picture in this post was taken couple of days before the first ones. The altitude was same but the temperature not. That is one of the reasons I like the Alps so much: the weather can change so quickly and one day you can wake up in the morning and see 1 meter of snow outside. I love it!





Tuesday, 25 November 2014

Interior Design in Austrian style, part I

Koska sisustus kiinnostaa minua, niin missä vain liikunkin kiinnitän huomiota kauniisiin asioihin kun sellaisia näen. Näin Itävallan matkani aikana monenlaista sisustustyyliä, mutta pidin erityisesti eräästä rinneravintolasta, joka on hiljattain, parisen vuotta sitten remontoitu kivasti. Yleisilme oli moderni ja silti jollain tavalla perinteinen juuri käytetyistä materiaaleista johtuen. Materiaaleissa pääosaa näytteli puu ja kivi ja valokuvia oli käytetty kivasti tehosteseinissä. Ja kerrosten välissä rullaili suomalaiset Koneen rullaportaat tietysti.











Puusta oli rakennettu väliseiniä, mutta ei niin perinteiseen tyyliin: puupöllit poikki ja pinoon ja metallilieriöitä väliin. Metallilieriöistä näkyi joissakin paikoin läpi ja paikoitellen niihin oli asennettu peilejä. Aika hauskoja.




Takkojakin oli useampia mikä on aika mukava tunnelman luoja laskijoille, jotka hakeutuvat sisätiloihin kylminä ja lumipyryisinä päivinä. Tässä yksi niistä.



Toinen, perinteisempi ja rehevämpi tyylisuuntaus löytyi vuoren huipulla sijaitsevasta Gletscherhüttesta, josta toinen postaus ehkä myöhemmin.

When travelling I always look around and pay attention to beautiful interiors. During my travels in Austria I really liked this restaurant high up in the mountains. The style was somehow modern but at the same time traditional because of the materials: wood, stone and photograph walls. There was another restaurant, Gletscherhütte,  at the top of the mountain with much more traditional and actually quite funny interior. And with completely different style than above. But more of that in a later post.



Monday, 24 November 2014

Snow and sunshine

Miten ihanalta valo ja auringonpaiste tuntuukaan harmauden jälkeen. Matka lähemmäs aurinkoa marraskuun pimeimpinä hetkinä tuli kuin tilauksesta. Jotkut käyttävät kirkasvalolamppua, minä käytin oikeaa valonlähdettä, aurinkoa. Toki sen näkemiseksi piti matkustaa muutama tuhat kilometriä kohti etelää. Mutta ei mihinkään etelän löhölomalle vaan laskemaan alamäkeä Itävallan jäätikölle. Mainitsin jo aiemmassa postauksessani, että täällä tunnen olevani kuin kotonani. En koskaan saa tarpeekseni vuorista. Viihdyn kyllä suurkaupunkien sykkeessäkin, mutta useimmiten talvilomalla suuntaamme jonnekin missä voi liikkua vuorilla.



Euroopassa on joitakin paikkoja, joissa voi lasketella ympäri vuoden ja lumivarmuus on taattu. Hintertuxin jäätikkö on yksi näistä paikoista. Kontrasti vuorten huippujen ja laakson välillä voi olla suuri: ylhäällä vuorten huipulla voi olla reippaastikin pakkasta ja alhaalla laaksossa, missä tavallisesti majoitutaan, lämpötila voi olla hyvinkin plussan puolella ja nurmikot vihertävät. Ainakin nyt marraskuussa oli näin. Yllä ja alla olevat kuvat on napattu yli kolmen kilometrin korkeudessa ja maisemat olivat upeat. Ihana päivä. Ja kyllä, kypärä oli päässä mäkeä laskettaessa, mutta ylimmälle huipulle saapuessani ja kuvia ottaessani, se löytyi repusta.

Vuoren huipulta yli kolmen kilometrin korkeudesta näkyi vuorten takana oleva järvi, johon valuvat lumien sulamisvedet. Se näyttää jotenkin majeteetilliselta vuorten puristuksessa.


Zillertalin laaksossa huiput kohoavat yli kolmen kilometrin korkeuteen ja laakso alhaalla on noin puolentoista kilometrin korkeudella. Todellinen korkean paikan leiri siis. Kaikki fyysinen suorittaminen tapahtuu siis vähemmän hapekkaissa olosuhteissa kuin normaalisti, mutta siihen tottuu muutamassa päivässä. Mahtava kuntokuuri! Maisemat ovat henkeä salpaavat ja auringon paiste todella kirkas silloin kun se suostuu pilvien välistä näyttäytymään. Saimme odottaa auringon paistetta useamman päivän ajan ja aina kun valonsäteet koristivat vuoria kaivoin kameran esiin. Suomessa tällainen valo on tavallista keväällä maalis-huhtikuussa, mutta Alpeilla ympärivuotinen ilmiö kun vain oikeanlainen säärintama sattuu asettumaan päälle.

Jokainen, joka on kanniskellut mukanaan järeää järjestelmäkameraa tietää sen painon. Niinpä osan kuvista ikuisti iPhone, jonka kuvan laatu ei ole hullumpi kirkkaissa valaistusolosuhteissa. Osa näistä kuvista on napattu iPhonella ja osa kunnon järkkärillä. Erotatko kumpi on kumpi?




There are some glaciers in Europe where you can ski all year sound. Hinter tux Glacier is one of them. It rises high above sea level to over 3000 meters so you can always find snow on the top of the mountain. I wanted to find some sunshine during this dark November month so I headed towards the Alps in Austria instead of taking a plane to warmer climates. So it was great skiing and nice views. Such a nice holiday.

I decided to carry my Canon Mark 5D II with me during couple of days. Anyone who owns a proper camera knows how heavy it can be. So some of these photos are taken with iPhone and some of them with my Canon. Can you tell me which one was taken with my iPhone?







Sunday, 16 November 2014

Beautiful Alps

Vaikka viime päivät täällä Itävallassa ovatkin olleet pilvisiä olen kulkenut kamera kädessä valoisat iltapäivät huipulta palauttuani. Siellä, yli kolmen kilometrin korkeudessa, on nimittäin pyryttänyt tänäänkin rivakasti ja kameran esiin kaivaminen lumimyrskyssä ei ole välttämättä se ihan järkevin juttu. Toisaalta lumimyrskyssä saattaa saada mainioitakin kuvia, mutta nyt näkyvyys on ollut sen verran heikko, että olen suosiolla luopunut kuvaamisesta. Alhaalla laaksossa valoa riittää tähänkin vuodenaikaan ihan riippumatta siitä onko hyvä vai huono sää.

Sellaiset asiat mitkä täällä ehkä ovat itsestään selvyyksiä, eivätkä millään tavalla herätä huomiota paikallisten silmissä, viehättävät minua suuresti. Puisten rakennusten yksityiskohdat voivat olla äärettömän esteettisiä ja kauniita. En malttanut olla räpsimättä kuvia iloksenne. Kuljin kamera kädessä kuin pahinkin turisti ikään. Osa taloista oli niin kauniita ja koristeellisia, että minimalisti olisi saanut pääsäryn, mutta minä (vaikka olekin joissakin asioissa minimalisti) saan pelkkää sydämentykytystä näistä kauniista rakennuksista.





Taidokkaat puukaiverrukset ja patinoitunut puu tekevät rakennuksista lämpimän ja kutsuvan näköisiä. Ja kun siihen vielä yhdistetään kaunis kivijalka niin voisin katsella tätäkin taloa pidemmän aikaa.



Vaikka on marraskuu valoa riittää ja nurmikot vihertävät ainakin niin kauan kunnes tänne alas laaksoonkiin tulee kunnon dumppi lunta. Sitä kun voi tulla metrin verran päivässä parissa ja silloin jopa liikenne kyliin saattaa pysähtyä. Keskieuroopalaisittain täällä ei käytetä nastarenkaita vaan tanrvittaessa kaivetaan esiin lumiketjut ja niillä jyryytetään tietä pitkin minne sitten ollaankin menossa. Ja sää saattaa vaihtua melkein kuin sormia napsauttamalla: yhdellä hetkellä harmaata ja seuraavassa hetkessä taivas aukeaa ja sininen taivas pilkahtaa niinkuin alla olevassa kuvassa. Ja vaikka alhaalla laaksossa vallitseekin tällainen keli, ovat huiput ylhäällä paksun lumen peittämät ja hiihto onnistuu vallan mainiosti. Gloori hallelujaa reisilihakseni!






During the last few days I've spent on the Alps the weather has varied a lot. High up on the mountains it has been snowy conditions and some snowfall but down in the valley in Zillertal, Austria we have also seen some sunlight. Taking photos in the high altitudes in a snowstorm can be challenging when the visibility is close to zero. But today I took a small hike after the skiing and decided to take some snapshots of the small village nearby.

I love the tiny houses with small details not to mention about the beautiful views across the valley. These small detalis are so aesthetic that they make my herat beat and I just have to pick up my camera and save them.

Saturday, 15 November 2014

This is my cup of tea!

Jotkut asiat tuntuvat heti omilta. Sellaisilta mitä ilman ei, jos vain mahdollista, voi elää. Minulle yksi niistä asioista on Alpit. Se on niin "my cup of tea" niinkuin sanotaan. Ja nyt onneksi pääsen tuonne maanpäälliseen paratiisiin taas pian. Mikä Alpeissa kiehtoo? Varmaankin se, kun vuorten keskellä tuntee itsensä niin pieneksi. Tai se luonnon muovaama kauneus minkä ympärillään näkee. Tai se kun pääsee niin lähelle taivasta - harmaanakin päivänä ylös vuoren huipulle noustessaan voi yhtäkkiä huomata seisovansa pilvien yläpuolella katsellen ylhäältä alaspäin maailmaa. Vai onko se hyvä ruoka ja hauska seura? Vai liikkuminen ylhäällä vuorilla? Varmaankin yhdistelmä kaikkia näitä.

Alla oleva on napattu Itävallassa viime vuoden lokakuussa. Siis toistan lokakuussa. Mutta missä loka? Aurinkoa siniseltä taivaalta ja terassikelit kuin Suomen huhtikuussa konsanaan. Tällaisella akkujen latauksella kestää yli pimeän talven. Ja kohta on taas aika pakata sukset suksipussiin ja suunnata kohti lentokenttää. Postausten laita voi olla niin ja näin, mutta ainakin kamera laulaa matkalla - jos vain säät sallivat.


This is my cup of tea: the Alps. All people have, I suppose, something that is their cup of tea. This in mine. I love to travel and the Alps has been one of my favourite destinations. Do not get me wrong I also like warm climate but there is something with the Alps that attracts me. Is it the fresh air, the beauty of the nature, views above the clouds, good food and company? I think it is a combination of all of these.

This snapshot was taken in October last year in Austria and I am heading there again in couple of days. So maybe no posts in the blog during the next week or so but I´m going to carry my camera with me if the weather allows taking some nice shots. See you later.

Thursday, 13 November 2014

5 tips for renovating an old apartment

Ajattelin jakaa muutamia vinkkejä vanhassa talossa sijaitsevan asunnon remontoijille. Itse kävimme läpi mittavan urakan pari vuotta sitten ja jos olisin silloin oikeasti osannut nämä asiat olisimme päässeet monta sydämentykytystä vähemmällä siitä(kin) projektista. Remonttiprojektimme oli  nykyinen kotimme yli 100-vuotta vanhassa jugendtalossa, mutta näitä oppeja voi varmaankin soveltaa myös muihin vanhojen talojen remonttikohteisiin.

1. Suunnittele tarkkaan ja ajoissa

Nykyinen lainsäädäntö edellyttää useisiin remonttitöihin joko taloyhtiön hallituksen hyväksyntää tai rakennusvalvonnan hyväksyntää mikäli kyseessä on isommat muutostyöt kuten keittiön tai kylpyhuoneen sijaintien siirrot tai laajennukset. Nämä lupien saannit voivat viedä odottamattoman kauan aikaa. Jos olet vaihtamassa asuntoa kannattaa huomioida, että uuden asunnon remontin alku voi kestää ja saatat joutua asumaan joko remontin keskellä tai väliaikaisasunnossa kun vanhasta asunnosta joutuu luopumaan ennen uuden asunnon remontin valmistumista. Tämä pätee varsinkin kun kyseessä on perustavanlaatuinen remontointi eikä koske niinkään pientä pintaremonttia, jossa lähinnä maalataan ja uusitaan lattiapintoja. Myös keittiökalustetoimitukset kestävät usein jopa kuukauden jollei hanki edullisempaa keittiötä Ikeasta tai muilta standardimittaisten keittiöiden toimittajilta.

Mikäli remonttikohteessa pitää tehdä sähkötöitä (tai niinkuin meillä uusia kaikki sähköjohdot) suunnittele todella tarkkaan jo etukäteen, mikäli mahdollista, kattovalaisinten pistorasioiden paikat ja ennen kaikkea laita enemmän kuin liikaa niitä lattian rajassa sijaitsevia pistorasioita. Mikään ei ole rumempaa kuin pitkin seinän vierustoja kiemurtelevat sähköjohdot tai jatkojohdot. 


2. Valitse luotettavat remonttimiehet

Jokainen, joka on joskus tehnyt remonttia tietää, että jos jokin voi tuhota aluksi hyvältä näyttäneen projektin se on huonot ja epäluotettavat remonttimiehet. Ainoa tapa valita hyvät tekijät on kysyä ystäviltä tai tuttavilta suosituksia tai sitten pyytää remonttimieheltä edellisten asiakkaiden yhteystietoja ja tarkistaa asia sitä kautta. Jälkimmäinen tapa on tietysti kyseenalainen sen vuoksi, että jos remppamiehellä on mennyt jokin projekti pieleen ei hän tietenkään anna näiden asiakkaiden yhteystietoja. Suosisin siis ensiksi mainittua vaihtoehtoa. Voit huomata, että ongelmaksi voi muodostua se, ettei näillä hyvillä remppamiehillä ole heti aikaa tulla tekemään sinun remonttiasi, mutta se johtuu siitä, että he ovat niin hyviä ja siksi täystyöllistettyjä. Joskus hyvää kannattaa silti odottaa vaikka se tarkoittaisikin aikataulun venymistä.

3. Älä tingi (liikaa) kylpyhuone- ja keittiöratkaisuissa

Jos kyseessä on vain tilapäinen asunto ja suunnitelmissa taas muutaman vuoden päästä muutto voit tinkiä, muutoin et. Jos perheasunnossa katselet joka aamu sitä vähän huonompilaatuista keittiötä tai huonosti tehtyä ei-niin-toimivaa kylppäriä lähtee päivä huonosti käyntiin. Budjetissasi nämä ovat ne kalleimmat investoinnit, mutta laatu kantaa pitkälle. Jos muissa valinoissa tingit, on niiden laadun nostaminen huomattavasti helpompaa ja edullisempaa kuin keittiö- ja kylpyhuonetilojen muuttaminen.

4. Budjetoi 30% yli aluksi ajattelemasi remonttibudjetin

Budjetti ylittyy. Itse kuvittelin, että oma remonttimme sujuisi jostain syystä halvemmalla kuin muilla. Keittiö- ja kylpyhuonekalusteiden hinnat on helppo arvioida etukäteen, mutta työn osuutta ei, jollei sinulla ole sovittuna urakkasopimusta tai jollet tee suurinta osaa töistä itse. Ja vaikka työn osuus olisi urakkasopimuksella lukkoon lyöty, voi tulla yllätyksiä tai suunnitelmiin muutos ja hups kustannukset nousevat alkuperäisestä. Ja sitten tulevat kaikki remonttiin tarvittavat tilpehöörit. Perusteellisessa kylppäriremontissa - oh my god - kuinka paljon lattian alle upotetaankaan rahaa putkiin, laasteihin ym. tilpehööriin, joiden osuutta ei tullut alkumetreillä ajatelleksikaan. Ja ainakin meillä juoksi kahden putkimiehen palkka melkein joka kerta kun kävivät ja kun ne tulivat aina käsikynkkää ja toinen tarvittiin varsinaista työtä tekemään ja toinen seisomaan vieressä jakoavainta pitämässä:)

Ja kyllä, tästä alla olevasta tuli lopulta kylpyhuone ja sauna vaikka ei ihan ensi silmäyksellä uskoisi. Kylppäripostaus tulossa myöhemmin.




5. Laske aikataulun venyvän suunnitellusta

Me muutimme "valmiiseen" asuntoon siten, että uunia ei oltu asennettu, juuri ja juuri oli yksi wc-pytty käytössä jne. Remontit venähtävät ja se on vain fakta. En ole koskaan kuullut etuajassa valmistuneesta remontista. Oletko sinä? Tai sitten rahat loppuvat yllä mainitusta budjettisyistä ja joudut muuttamaan remontin keskelle kun kahden asunnon ylläpitäminen on liian kallista. Valmistaudu siihen. 

Näillä tiedoilla olisimme olleet paljon viisaampia monen asian suhteen ja välttyneet monelta päänsäryltä.

Ja lopuksi yllätyksiä tulee aina, sekä positiivisia että negatiivisia. Ylinnä olevaan kuvaan liittyi yllätys, josta voit lukea edellisestä Secret Doors -postauksesta. Sieltä voit myös kurkata miltä sama näkymä työhuoneesta olohuoneen läpi pojan huoneeseen näytti remontin jälkeen.

Thought I would share a few tips for renovating an old apartment. In fact, we went through a major renovation project for a couple of years ago and if I had really know what I know today we would have much less grey hair now;) Our project was the renovation of our home in a house built 1903. So here are just a few tips.


1. Plan carefully and in good time
You might need permissions for major changes and they can take time.


2. Select reliable renovation guys

The best thing is to ask your friends for recommendations. Bad quality and unreliable workmen can destroy your project and budget.

3. Do not compromise (too much) in bathroom and kitchen solutions

If you plan to live in your home for a longer time it is much more easier to change the colour of the wall or wallpapers than change the bathroom tiles.

4. Budget 30% more than the original amount you had thought for the renovation

You will probably exceed your budget. In fact, I imagined that our renovation would cost less than I had been told. I was wrong. The cost of work is hard to predict unless you have a fixed price for that or if you do not do most of the work yourself.

5. The timetable you had in the beginning can be a challenge


I have never heard of a renovation project that was completed in time. Have you?

Tuesday, 11 November 2014

Balcony gardener - moss

Vaikka asumme keskellä kaupunkia päästän parvekkeellamme salaisen viherpeukaloni valloilleen - myös näin syksyllä. Talven (lue lumen) tuloa odotellessani en malttanut olla tekemättä taas uusia muutoksia parvekkeemme istutuksiin. Kyseessä on uusi kokeilu, jonka lopputulos selviää vasta keväällä. Tein nimittäin niin, että istutin parvekkeen kulmassa olevaan suureen ja paksuun mustaan styroxruukkuun kukkasipuleita. Kaikkialla netissä lukee, että kukkasipulit eivät selviä ruukuissa talven yli. Saattaa olla, mutta itsepäinen kun olen, en usko ennen kuin olen itse kokeillut:) Saattaa olla, että joudun tuottamaan naapureille esteettisen pettymyksen pahimmilla pakkasilla, jos intoudun kukkasipulien suojeluksessa peittämään ruukun jollain lämmittävällä materiaalilla. Kiitos ymmärryksestä ja anteeksi.

Peittelin ruukun hellästi sammaleella ja kesän jäljiltä olevat villiintyneet muratit saivat jäädä paikoilleen kunnes pakkasukko käy niitä haukkaamassa. Sammal on ihanan pehmeän ja elinvoimaisen näköistä näin muutoin kuolonkalpeassa marraskuussa. Ja saattaapa se jopa säilyä kauniin näköisenä talvipakkasissa kuuran peittämänä. Mutta seuraan nyt tätä experimenttiä mielenkiinnolla ja saa nähdä onko ruukussa näkyvissä elonmerkkejä kevään koittaessa.


Kun kevät sitten aikanaan tulee, rakastan mullan möyhimistä ja uusien kukkien ja kasvien istuttamista. Varmaankin siitä syystä, että parvekkeella kaikki tapahtuu niin pienessä mittakaavassa, että tähän touhuun kuluu rajallinen määrä aikaa eikä kaikki vapaa-aika kulu rikkaruohoja kitkiessä. Myös työn tulokset näkyvät nopeasti ja niistä voi nauttia yli puolet vuodesta. Mutta tässä on vielä puoli vuotta aikaa ennen kevään tuloa ja näillä istutuksilla mennään talven yli. Joulun aikaan korkeintaan havuinen valoköynnös kiertää parvekkeen reunaa.


Living right in the middle of Helsinki can put some restrictions to your gardener soul. But I have always been a secret gardener in my mind. I love to see the results of my hands and one way how I can follow my gardener ambitions is to plant flowers and pot plants on the balcony. 

But now the winter is coming and I decided to make an experiment on the balcony. I bought some bulbs and planted them in a large black pot made of polystyrene. I have read on the internet that they will die during the winter months due to harsh conditions in these latitudes. But I´m stubborn I admit. I don´t believe before I see it with my own eyes.  I hid the bulbs in the soil and covered the pot with moss. I love moss: it is so soft and full of life in these grey November days. The next step might be putting up a Christmas garland with lights on to the balcony rail.

Sunday, 9 November 2014

Me and mini me

Ilmat kylmenevät ja on aika kaivaa UGGsit esiin. Periaatteesta aluksi vastustin näitä sämpyläkenkiä, mutta kun viimeisten vuosien aikana on ollut niin monta kunnon lumitalvea jouduin tekemään myönnytyksen ja antamaan periksi. Viime talvena näitä ei juuri tarvittu mutta muina talvina sitäkin enemmän. Katsotaan millainen tästä talvesta tulee.

On jännää miten eri vuosikymmeninä tulee erilaisia muotivirtauksia, jotka lyövät läpi ympäri maailman. Alempana postauksessa tarina siitä miten UGGsista tuli se mitä se on tänä päivänä. Ihan mielenkiintoinen tarina Bryan Smithistä, lampaan nahasta ja toivosta saada aikaan jotain suurempaa.

Nyt on siis nämä kaksi paria eteisessä odottamassa käyttäjiään, minua ja ihanaa tytärtäni. Harkinnassani on tosin luopua tuosta pitkävartisesta mallista ja hankkia myös itselleni ne lyhyempivartiset - ne kun on hiukkasen helpompi vetää jalkaan.



Many years ago when these boots were seen everywhere I really hated them. But then I decided to give them a try. And after that I had to admit I was wrong. When the weather gets cold it is time to pick up the UGGs for me and mini me. The winters in Helsinki can be very cold and snowy or without snow at all and no freezing levels. So you never know what to expect. But here they are ready to go for me and my lovely daughter.  It is funny how something becomes as big as Ugg has become. And the story below tells you how it all started.

In 1978, Brian Smith landed in Southern California with a bag of sheepskin boots and hope. He fell in love with the sheepskin experience and was convinced the world would one day share this love. The beaches of Southern California had long been an epicenter of a relaxed, casual lifestyle, a lifestyle that Brian felt was a perfect fit for his brand. So he founded the UGG brand, began selling his sheepskin boots and they were an immediate sensation. By the mid 1980's, the UGG brand became a symbol of relaxed southern California culture, gaining momentum through surf shops and other shops up and down the coast of California, from San Diego to Santa Cruz. UGG boots reached beyond the beach, popping up in big cities and small towns all over, and in every level of society. Girls wore their surfer boyfriend's pair of UGG boots like a letterman jacket. When winter came along, UGG boots were in ski shops and were seen in lodges from Mammoth to Aspen.

The UGG brand began to symbolize those who embraced sport and a relaxed, active lifestyle. More than that, an emotional connection and a true feeling of love began to grow for UGG boots, just as Brian had envisioned. People didn't just like wearing UGG boots, they fell in love with them and literally could not take them off. By the end of the 90's, celebrities and those in the fashion world took notice of the UGG brand. A cultural shift occurred as well - people were embracing, and feeling empowered, by living a more casual lifestyle and UGG became one of the symbols of this lifestyle. By 2000, a love that began on the beaches had become an icon of casual style. It was at this time that the love for UGG grew in the east, over the Rockies and in Chicago. In 2000, UGG Sheepskin boots were first featured on Oprah's Favorite Things® and Oprah emphatically declared that she "LOOOOOVES her UGG boots." From that point on, the world began to notice.

(Source: www.uggaustralia.eu/ The Story of UGG)

Friday, 7 November 2014

Disco bling bling


Taisin innostua liikaa. Tänään meillä oli discobileet. Kultaa ja kimallusta ja bling blingiä koko rahan edestä. Jälkikasvu halusi discosynttärit ja täältä pesee! Toivoisin olevani sellainen ihminen, jolla on aina nopeasti kaikki spexit ajoissa selvillä ja totetuskin loppuun asti mietittynä hyvissä ajoin. Yleensä hahmotan suuret linjaukset nopeasti, mutta execuuttaus jää sitten viime tippaan. No ehdinpä kuitenkin ajoissa. 

Suunnitelma discosynttäreistä syntyi jo hyvissä ajoin. Mutta tarvikkeiden hankinta jäi viime tippaan. Havahduin vasta tällä viikolla, että kaikenlaista rekvisiittaa tarvitaan. Mutta, mutta: sitähän on parhaiten tarjolla nettikauppojen kautta. Ja niissä toimitus kuitenkin kestää useimmiten päiviä. Ja sitä aikaahan minulla ei ollut tai ei uskallusta ottaa riskiä siitä, että tomitus saapuisi vasta perjantaina koittavien juhlien jälkeen. Löysin kuitenkin juhlien järjestäjän paratiisin, kaupan jonne hurautin autolla haalimaan rekvisiittaa. Ja mitä kaikkea sieltä löytyikään: lamee oviverho, sisältäpäin ledvalaistut ilmapallot, pimeässä hohtavat tikut ja muut kattaustarvikkeet. Discopallo löytyi jo ennestään. 




Vink, vink, jos tarvitset rekvisiittaa niin täältä sitä löytyy: sekä netistä tilaamalla että heidän omasta myymälästään: Juhlamaailma, Koskelontie 25 C, 02920 Espoo


Lisäksi Yrjönkadun Sinellistä löytyi Discokirjaimet, kultamaalia ja glitteriliimaa joista saimme askarreltua teemakoristeen.

Hauskaa illan jatkoa. Bling, bling;)

I think I got a little carried away. One of my kids wanted to have a disco birthday party and I fixed it. I am a good planner but I get my thoughts clear always a little bit late. But this time again I made it in time. We already had a discoball and I found some led balloons and other stuff which really made the right disco feeling. But now it is time to go to bed. 

Good night and bling, bling;)


 

Sunday, 2 November 2014

Home base of my loved one

Kun katson tähän huoneeseen tulen yleensä aina hyvälle mielelle - huolimatta lattialla lojuvista tavaroista ja satunnaisesta epäjärjestyksestä. Sillä tätä huonetta asustaa rakas poikamme. Ei enää pieni mutta ei vielä niin kovin suurikaan. Kotimme huoneista tämä on juuri se, jonka olisin vallannut makuuhuoneeksemme, jos meillä ei olisi lapsia. Huone on suuri, siinä on oma rauha ja ihana valo joka tulvii sisään kahdesta ikkunasta silloin kun elämme sitä vuodenaikaa, jolloin valoa taivaalta yleensä näkyy. Mutta sitten päätimme, että lasten huoneiden kuuluu olla suuria, jotta siellä voi viettää aikaa, kutsua kavereita ja tehdä omia juttuja. Ja poikamme sai sitten tämän omaksi kotikolokseen.



Päätin alusta alkaen sisustaa huoneen sellaiseksi että se kestää aikaa. Ei siis lapsellisia tapetteja ja muita lastenhuoneen tilpehöörejä. Värimaailmaksi valikoitui ruskea, musta, valkoinen ja ripaus keltaista ja vedenvihreää väripilkuksi. Pikkulasten sängystä luovuimme suosiolla siinä vaiheessa kun sängyssä nukuttiin lattialle tipahtamatta noin niinkuin säännönmukaisesti. Ja koska huone on suuri, hankin kunnon 120 cm leveän runkopatjasängyn niin se riittää jo aika isollekin pojalle. Poika olisi tosin halunnut parvisängyn, mutta se olisi tässä huoneessa näyttänyt lähinnä koomisesta kapistukselta jossain nurkassa. Tyynyt löytyivät Designers Guildin valikoimista.

Koriste-esineet ovat pääasiassa muistoja matkoilta vuosien varrelta. Jokaisella niistä on oma tarinansa. Vespa matkasi Italiasta kohti Helsinkiä ja jäi näille sijoilleen. Kaapin päällä olevat Hayn laatikot kätkevät sisäänsä aarteita, jotka säilötään katseilta piiloon. Lasiovinen kaappi on kulkeutunut mukaan Antiikkimessuilta vuosia sitten. Säilytystilaa ei ole koskaan liikaa. 







Alla kuva myös remontin ajalta, tässä oli jo puhkaistu oviaukko olohuoneesta pojan huoneeseen ja ovenpielet olivat työn alla. Pojan huone näyttää sinertävältä sillä ikkunoihin oli mattokaupan aikoihin laitettu siniset muovikalvot ilmeisesti estämään UV-säteilyn tai auringonvalon tulo huoneessa työskentelevien häiriöksi. Saimme rapsuttaa ne pois ja valon määrä lisääntyi huomattavasti. 


Mitä sinä pidät tärkeänä sisustaessasi lastenhuonetta?

When I look into this room I often get into a good mood. No matter if there are clothes and things lying on the floor. Here lives our beloved son. He is not small anymore but not that big either. This is certainly one of the rooms I would have loved to have as our bedroom. It has two large windows, it´s spacious and has very  calm atmosphere. But after a short consideration we decided to give the children the largest bedrooms so that they would be able to play, invite their friends over and have nice time at home.

I did not want to choose childish materials and colours which last only couple of years and then you need a change when the teenage comes. I chose beige, black and white and a hint of yellow and aqua. For storage I bought boxes from Hay which hide a huge amount of the most important things a boy can have. The smaller details are mainly from our travels like the Vespa is from Italy. 

Our son got a large bed 120 cm which is actually very nice to have for a kid and our son really loves it. The pillows on the bed are from Designers Guild and the bedside lamp from Ikea. The last picture illustrates how did it look like earlier in the middle of the renovation process. We had opened the doorway and everything was really messy. But we are more than happy with the end result. What do you think is important decorating a child´s room?