Monday, 24 November 2014

Snow and sunshine

Miten ihanalta valo ja auringonpaiste tuntuukaan harmauden jälkeen. Matka lähemmäs aurinkoa marraskuun pimeimpinä hetkinä tuli kuin tilauksesta. Jotkut käyttävät kirkasvalolamppua, minä käytin oikeaa valonlähdettä, aurinkoa. Toki sen näkemiseksi piti matkustaa muutama tuhat kilometriä kohti etelää. Mutta ei mihinkään etelän löhölomalle vaan laskemaan alamäkeä Itävallan jäätikölle. Mainitsin jo aiemmassa postauksessani, että täällä tunnen olevani kuin kotonani. En koskaan saa tarpeekseni vuorista. Viihdyn kyllä suurkaupunkien sykkeessäkin, mutta useimmiten talvilomalla suuntaamme jonnekin missä voi liikkua vuorilla.



Euroopassa on joitakin paikkoja, joissa voi lasketella ympäri vuoden ja lumivarmuus on taattu. Hintertuxin jäätikkö on yksi näistä paikoista. Kontrasti vuorten huippujen ja laakson välillä voi olla suuri: ylhäällä vuorten huipulla voi olla reippaastikin pakkasta ja alhaalla laaksossa, missä tavallisesti majoitutaan, lämpötila voi olla hyvinkin plussan puolella ja nurmikot vihertävät. Ainakin nyt marraskuussa oli näin. Yllä ja alla olevat kuvat on napattu yli kolmen kilometrin korkeudessa ja maisemat olivat upeat. Ihana päivä. Ja kyllä, kypärä oli päässä mäkeä laskettaessa, mutta ylimmälle huipulle saapuessani ja kuvia ottaessani, se löytyi repusta.

Vuoren huipulta yli kolmen kilometrin korkeudesta näkyi vuorten takana oleva järvi, johon valuvat lumien sulamisvedet. Se näyttää jotenkin majeteetilliselta vuorten puristuksessa.


Zillertalin laaksossa huiput kohoavat yli kolmen kilometrin korkeuteen ja laakso alhaalla on noin puolentoista kilometrin korkeudella. Todellinen korkean paikan leiri siis. Kaikki fyysinen suorittaminen tapahtuu siis vähemmän hapekkaissa olosuhteissa kuin normaalisti, mutta siihen tottuu muutamassa päivässä. Mahtava kuntokuuri! Maisemat ovat henkeä salpaavat ja auringon paiste todella kirkas silloin kun se suostuu pilvien välistä näyttäytymään. Saimme odottaa auringon paistetta useamman päivän ajan ja aina kun valonsäteet koristivat vuoria kaivoin kameran esiin. Suomessa tällainen valo on tavallista keväällä maalis-huhtikuussa, mutta Alpeilla ympärivuotinen ilmiö kun vain oikeanlainen säärintama sattuu asettumaan päälle.

Jokainen, joka on kanniskellut mukanaan järeää järjestelmäkameraa tietää sen painon. Niinpä osan kuvista ikuisti iPhone, jonka kuvan laatu ei ole hullumpi kirkkaissa valaistusolosuhteissa. Osa näistä kuvista on napattu iPhonella ja osa kunnon järkkärillä. Erotatko kumpi on kumpi?




There are some glaciers in Europe where you can ski all year sound. Hinter tux Glacier is one of them. It rises high above sea level to over 3000 meters so you can always find snow on the top of the mountain. I wanted to find some sunshine during this dark November month so I headed towards the Alps in Austria instead of taking a plane to warmer climates. So it was great skiing and nice views. Such a nice holiday.

I decided to carry my Canon Mark 5D II with me during couple of days. Anyone who owns a proper camera knows how heavy it can be. So some of these photos are taken with iPhone and some of them with my Canon. Can you tell me which one was taken with my iPhone?







1 comment:

  1. Voi ihanuus! Kyllä mieli lepää taas jo kuvia katsellessakin.... saati sitten tuolla.

    ReplyDelete