Tuesday, 6 January 2015

Something old something new

Yksi sisustuksen ilmeeseen vahvasti vaikuttava elementti on lattia. Meidän "mattokaupassa" näkyi ostohetkellä vuosikymmenten kirjo. Olihan kyseessä huoneisto, joka aikoinaan oli toiminut mattotuotteiden tukkumyyjän tilana ja se näkyi myös lattiamateriaaleissa. Sinne sun tänne oli laitettu sinistä kokolattiamattoa peittämään 1900-luvun alun parketin kolhut. Helppo ratkaisu, mutta kauhea materiaalien sekametelisoppa. Osassa huoneistoa oli siis vanhaa parkettia, osassa laatoitusta, osassa kolhiintunut lautalattia ja osassa tuo sininen kokolattiamatto. Se mikä oli positiivista oli se, että mitään vanhaa ei oltu revitty uuden tieltä eli merbauparketti ei ollut saanut jalansijaa tässä jugendkaunottaressa. Hieno materiaali sinänsä varmasti, mutta vuosikymmenten/ vuosisadan verran väärä materiaali tällaiseen jugendtaloon. Mutta lähtökohta oli jotakuinkin tämän kaltainen:


Olin jo kauan haaveillut öljytystä kalanruotoparketista, mutta päädyimme silti toisenlaiseen ratkaisuun. Osittain kustannussyistä - olihan neliöitä aika paljon - osittain siitä syystä, että ihannoin myös valkoiseksi maalattuja lautalattioita ja alkuperäisen parketin säilyttäminen niin kauan kuin mahdollista tuntui vaan oikealta ratkaisulta.

Mutta kokonaisilme piti saada yhtenäiseksi. Sen vuoksi avonaisesti toisiinsa yhteydessä oleviin tiloihin laitettiin alkuperäisen kaltainen tammiparketti. Kadun puolella oli kolme pariovin toisiinsa linkkautuvaa huonetta, joista keskimmäisessä, olohuoneessa, oli sata vuotta vanha natiseva parketti ja reunimmaisissa huoneissa huonokuntoinen lautalattia peitettynä kokolattiamatolla. Olohuone puolestaan yhdistyi isolla oviaukolla keittiöön (entinen ruokasali), jossa oli valtaosin vanhaa parkettia, mutta parvekkeen oven edessä oli 80-luvun valkoista nuhjaantunutta klinkkeriä.

Isossa hallissa oli lattia osittain laudalla, osittain parketilla ja osittain betonilla, jonka päälle oli peitoksi vedetty kokolattiamattoa. Kääk, kauhea kokonaisuus. 

Homma meni siis niin, että vanhat betoniosiot (joiden kohdalla oli aikoinaan ollut ilmeisesti kaappi tms.) sekä klinkkerit piikattiin ylös. Lautalattiaa hiottiin sen verran, että nähtiin missä kunnossa alla oleva lattia on. Parketti-Romanoff kaivoi kätköistään ihan vanhan tammiparketin näköistä materiaalia, jolloin uutta ei enää erottanut vanhasta. Kadun puoleisiin reunimmaisiin huoneisiin tehtiin tästä uudesta parketista lattiat. Alla kuva työhuoneesta olohuoneen puolelle: etualalla uutta parkettia jonka alle jäi huonokuntoinen lautalattia ja kynnyksen jälkeen olohuoneen satavuotias parkettivanhus.

Hallissa betonin ja kokolattiamaton tilalle laitettiin samaista uutta parkettia. Loput vanhasta parketista hiottiin ja lakattiin.  Alla olevan hallin kuvissa maton etureunassa vanha parketti vaihtuu uuteen, mutta sitä ei lainkaan huomaa.


Sisäpihan puoleisten huoneiden lattiat maalattiin valkoisella Betoluxilla valoisuuden lisäämiseksi.Iloksemme sisäpihan puoleisissa makuuhuoneissa oli edes lautalattiaa, jonka päätimme kunnostaa remonttimiesten epäilevistä puheista huolimatta. Alla kuvaa tyttäremme huoneesta.


Pikkueteisen lattiaan laitettiin marmoria, mikä näkyykin tästä aiemmasta postauksesta. Ja keittiön vanhat klinkkerit väistyivät rappusten ja uuden parketin tieltä.

Tuliko hyvä lopputulos yhdistämällä uutta ja vanhaa? Kyllä ja ei. Yleisilme on kaunis ja raikas. Silti tuo vanha parketti ei kestä kovin pitkälle aikaa eteenpäin, joten se pitää uusia jossain vaiheessa. Ja valkoinen lautalattia on kaunis kyllä joo, mutta joka ikinen pölypallero ( kyllä niitä löytyy joskus) näkyy lattialla sekä kolhut ovat varmaan jonkun mielestä kauniita, mutta omaan silmääni ne pistävät liikaa. Eli jos jälkikäteen miettii, niin pitkällä juoksulla olisi ollut varmaankin edullisempaa uusia lattiat sillä kalanruotoparketilla, mutta tuossa kokonaisvaltaisessa remontissa se ei vaan ollut mahdollista. 

Miten sinä olisit toiminut tällaisen haasteen edessä?

No, I am not going to get married;) Still something old and something new was the rule when renovating the floors in our apartment. The floor was a mix of blue carpet, old parquet, some tiles and wooden floors. I had always admired fishbone parquet with wax or oil finish. But this time we ended up renovating the old parquet, replacing some of the wooden floors with similar looking new parquet. In two of the bedrooms we decided to paint the floor with white Betolux paint.

After all the hard work was it the right decision? Maybe, maybe not. In the short term we may have saved some money by renovating old and keeping the original materials. But in the long run the old parquet will not last forever and we may have to fix the floor again in couple of years time. The white floor is pretty but you have to vacuum clean it too often. All the small dust and dirt can be seen immediately on the floor. 

No comments:

Post a Comment