Friday, 27 March 2015

Puzzle

Työhuoneessamme, tavallisesti kakluunin päällä, nököttää erikoinen koristus. Mutta ei mikä tahansa koristus vaan esine, joka linkkautuu lähellämme sijaitsevan Uspenskin katedraalin maailmaan sipulin muotoisine kupoleineen. Kuva kotimme lähellä sijainneesta katedraalista löytyy tästä aiemmasta postauksestani.

Tuo esine on itse asiassa palapeli, vaikkei heti ensi silmäyksellä uskoisikaan. Toimme sen eräältä Tallinnan matkalta tuliaisena lapsille ja voitte uskoa, että tämän palapelin kasaamiseen meni tovi jos toinenkin aikuiseltakin. Ja sitten kun se kerran oli saatu kasaan en raaskinut sitä purkaakaan niinkuin tavallisesti palapeliä rakentaessa tapahtuu. Se, joka joskus on palapelejä rakentanut, muistaa että oman kätten töitä ja aikaansaannoksia ihaillaan hetki ja sitten palaset kasataan taas laatikkoon talteen. Tällä kertaa en uskaltanut ottaa tuota riskiä (etten muistaisi miten palaset kasataan uudelleen) ja kirkko sai jäädä komistamaan työhuoneen sisustusta.

Pyhän Vasilin katedraali tai Pokrovan Jumalanäidin kirkko, on kirkko Moskovan punaisella torilla. Katedraali on omintakeinen sekoitus itämaisia ja länsimaisia vaikutteita, ja sen värikkäät kierteiset kupolit ovat Venäjän ja Moskovan tunnetuimpia symboleita. Kirkko rakennettiin 1555–1561 Iivana Julman hallituskaudella Venäjän Kazanin kaanikunnasta saavuttaman voiton kunniaksi. Mutta meillä tällä ei ole mitään uskonnollista merkitystä vaan kirkko on hauska koriste-esine ja muistutus palapelin rakennushetkestä poikani kanssa.



I may have mentioned earlier that we don´t have that many souvenirs at home. But this one make a difference to the rule.

This piece in our study is actually a puzzle bought in Tallin some years ago. The puzzle was pretty hard to but together so i actually had to do it almost by myself and my son was only watching:) This puzzles still has a connection to my blog in a way that those onion formed couples look like the golden cupoles at a church close by my home.

The puzzle is a copy of The Cathedral of Vasily the Blessed, commonly known as Saint Basil's Cathedral, which is a church in Red Square in Moscow, Russia. The building, now a museum, is officially known as the Cathedral of the Intercession of the Most Holy Theotokos on the Moat.  

It was built from 1555–61 on orders from Ivan the Terrible and commemorates the capture of Kazan and Astrakhan. A world famous landmark it was the city's tallest building until the completion of the Ivan the Great Bell Tower in 1600.

Monday, 23 March 2015

Design House Stockholm, part I

Yksinkertaiset asiat viehättävät minua. Kuten esimerkiksi tämä Design House Stockholmin vaasi/ karahvi, joka kotiutui meille taannoin. Tätä voi käyttää parin kauniin kukkasen maljakkona tai sitten juomakarahvina siten kuin itse kukin tahtoo. Tuo meripihkan värinen lasipallo on aika hauska kapistus sinänsä, sillä se toimii joko korkkina tai sitten väripilkkuna vaasin alaosassa olevassa syvennyksessä. Kiva keksintö ja klassinen muotoilu. Minä tykkään. Ainoa hankala homma oli hyvien valokuvien ottaminen lasiesineestä, mutta sitähän tämä bloggaaminen on - itsensä haastamista, jotta harrastuksessaan kehittyisi paremmaksi.

Tämän kauniin esineen on suunnitellut Nina Jobs.



I love simple things in life and some decoration. This Fia carafe designed by Nina Jobs and sold by Design House Stockholm

A mouth-blown carafe for wine or water, or to be used as a flower vase. The accompanying crystal ball can be used as a stopper, or can nestle at the bottom of the vase, adding a vibrant touch of colour.

The only hard thing about making this post was to take good pictures of this lovely piece of glass. But that what my blogging is - to try to achieve better results in one of my hobbies, photography.

Saturday, 21 March 2015

One hundred years

Yli sata vuotta. Se on pitkä ikä. Kun viime vuosisadan alussa rakennettiin, rakennettiin kunnolla. Kestävästi. Ja aikaa ja erilaisia asukkeja on tämäkin jugendkakluuni nähnyt. Saanut skraaduja pintaansa, mutta silti säilyttänyt arvokkuutensa vuosien saatossa.


Tämä yksilö sijaitsee työhuoneessamme ja tuo muhkealla olemuksellaan kivan tunnelman huoneeseen. Tai voisihan tämä huone toimia makuuhuoneenakin - mikäpä olisi mukavampaa kuin sytyttää illalla tuli ja lueskella kirjaa sängyssä. Mutta nyt siihen ei ole tarvetta, sillä makuuhuoneemme sijaitsee asunnon toisessa päässä. 




Kuparivahvisteiset uuninluukut sopivat hyvin jyhkeään jugendtyyliin ja ehkäpä jopa tämän hetken sisustustyyliin: metallit ovat tehneet esiinmarssiaan sisustuksessa jo parin vuoden ajan.



Talossamme oli aikoinaan useita tulisijoja (lue kakluuneja) kaikissa asunnoissa, mutta vuosien saatossa niistä on purettu aika monta. Olisivatkohan menneet niin kolhuisiksi ja rikkinäisiksi, että silloiset omistajat ovat halunneet hankkiutua niistä eroon? Vai ovatko ne olleet poissa muodista joskus iloisilla vuosikymmenillä? Kuka tietää. Mutta sen ainakin tiedän, että tätä vaalitaan rakkaudella. 

Lasten mielestä kakluuni on kiva kiipeilyteline, kun kaakeleista saa hyvän otteen tahmeilla sormilla. Ja minä kiiruhdan komentamaan näppejä irti tästä vanhuksesta. Ikää kun on jo yli sata vuotta ja soisin sille vielä toiset sata lisää.

Kakluunin päällä nöpöttää eräs harvoista koriste-esineistä asunnossamme, mutta siitä myöhemmin lisää.

More than a hundred years. It is a long time. At the beginning of the last century building works were done properly. Sustainably. This tiled stove in our study has seen a variety of inhabitants. It has got scratches on the surface, but still retains its dignity.

This one is located in my office and brings a nice atmosphere in the room. Or you could actually use this room as a bedroom - what could be nicer than to light a fire in the evening and read a book in bed. But now, there is no need, as in our bedroom is located at the other end of the apartment. There used to be several tiled stoves in the apartments of this building, but over the years they have been demolished. I wonder if they were broken so that the owners have wanted to for getting rid of them? Or whether they have been out of fashion during the cheerful 60's or 70's? Who knows. But at least I know that this one will be cherished with love.

The children thought the stove is a nice climbing frame: they can get a good grip of the tiles with their tacky fingers. And I always hurry to get them of this old beauty. It is already more than a hundred years old and I wish for it another hundred more.

Thursday, 19 March 2015

Chill out

Tässäpä paikka tyttäreni chillailuun. Jo jonkin aikaa jatkunut sohvakuume talttui toistaiseksi tyttäremme huoneessa tällä ihastuksella. Kirjoittelin aiemmin eri sohvahaaveista, mutta lopputulos on kuitenkin tämä.

Pähkäilin eri vaihtoehtoja ja lopulta yhden lauantain ja kahden kikattavan tyttölapsen (omani + kaverinsa) satojen koeistumisten jälkeen päädyimme tähän Ikean sohvaan. Tyttäreni toive oli saada "pinkki tai punainen sohva, jossa on pilkkuja", mutta sain hänet ylipuhuttua lupaamalla sohvalle värikkäitä tyynyjä. Tässä siis melkein valmis lopputulos. Sohva sopii tuohon ikkunan alle kuin nakutettu. Mutta itseni tuntien, se vaihtaa paikkaa vinhaan tahtiin huoneessa sitä mukaan kun saan uusia inspiraatioita. 

Tuo kuvassa näkyvä tyyny on vanha Designers Guildin jo kauan aikaa sitten ostettu pellavatyyny. Pienemmät koristetyynyt ovat hankinnassa.

Lupailin jo, että sohvalla SAA sitten syödä herkkuja ja karkkipäiväkarkkeja - tätä ei tarvitse varoa. Tässä on sitten mukava lepäillä ja iPadeillä tai mitä tuon ikäiset nyt sitten puuhailevatkaan. Projekti jatkuu ja kuvassa vilahtava vihreä mattokin on menossa vaihtoon.



Here's the place for chilling out. My sofa fever has continued for a while but this lovely little sofa made a stop for my dreaming. I wrote earlier about the makeover of my daughters room and the end result is in the picture.

Finally one Saturday I went shopping with two giggling girls (mine + friend of hers). The plan was to test different kinds of sofas in every interior shop we found. After hundreds of tests the decision was made: we ended up buying this sofa from Ikea. Originally my daughter 's wish was to get "a pink or red sofa with dots on", but I persuaded her by promising to buy colourful cushions. The large cushion shown in the picture is an old one from Designers Guild. Smaller decorative cushions are on my to do list next as well as a new rug.

There is one rule for my daughter tough: eating candies IS allowed on the sofa. It is her room anyway and she gets that little freedom for herself.

Tuesday, 17 March 2015

My name is Boss, Hugo Boss

Palasin viikonloppuna matkoilta. Yllätys odotti yöpöydälläni. Luulin sitä aluksi uudeksi hajuvedeksi, mutta yllätys olikin suuri kun avasin pakkauksen. Mitäs sieltä lieriöstä paljastuikaan! Hyvin miedon tuoksuinen tuoksukynttilä Hugo Bossilta.

Vahvan tuoksuiset tuoksukynttilät eivät ole koskaan oleet makuuni, mutta tällaiset miedosti tuoksuvat kyllä. Ja itse asiassa kun avasin pakkauksen, makuuhuoneeseemme levisi ihana keveä kevään tuoksu. 

Loppujen lopuksi paljastuikin, että mieheni oli saanut tämän kynttilän asioidessaan Hugo Bossin liikkeessä. Ajattelinkin mielessäni, että mieheni tuoksukynttiläostoksilla - kun ei ole edes matkoilla - no way. Ja niinpä se asia sitten olikin:) Kauniisti tehty silti, kiitos.


 

I came back home from travels last weekend and found this surprise on my bedside table. My first thought was I had got a new perfume. So it took a little while before I opened up the beautiful package. What a surprise: a scented candle by Hugo Boss. I did´t even know the make this kind of products. The candle has a very mild and fresh scent which I really like.  Such a nice surprise Hugo Boss!

Sunday, 8 March 2015

Art and inspiration

Sitä tarvitsee tai sitten ei. Ainakin silloin kun on juuri muuttanut uuteen kotiin ja seinät huutavat tyhjyyttään. Kyse on tietysti taiteesta. Meillä seinät huutavat paikoitellen taidetta vaikka muutosta on vierähtänyt tovi. Sitä oikeaa ei ole kaikkiin paikkoihin vielä löytynyt.

Minulle taide on jotain ainutkertaista. Olen joskus mennyt taidenäyttelyn avajaisiin todetakseni, että se kaikkein ihanin taulu meni saman tien jonkun toisen kotiin. Joku toinen sai sen omakseen ja toista samanlaista ei tule. Juuri se taulu olisi sopinut kotiimme siihen ja juuri siihen ajattelemaani kohtaan. Ja tuossa se seinä nyt huutaa tyhjyyttään kun vastaavaa tunteiden herättäjää ei ole tullut vastaan.

Tunteista lienee kysymys kun taiteesta puhutaan ja tänään herättelin omia tunteitani ja inspiraatiotani hyvällä menestyksellä.

Kävin tänään kahdessa taidenäyttelyssä. Galerie Forsblomilla oli tänään sunnuntaina viimeistä päivää auki mahtava kolmen taiteilijan näyttely. Näistä kaikkein eniten ihastuin Toni R. Toivosen upeisiin teoksiin. Niin paljon en taiteesta ymmärrä, että osaisin kuvailla teoksia fksusti, mutta teokset olivat jollakin tekniikalla ilmeisesti metallilevylle tehtyjä kuvioita. Kuvat olivat abstrakteja, mutta hetken niitä tarjasteltuaan huomasi, että eläinhahmot ilmestyivät esille kuin tyhjästä. Pari kuvaa alla kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (Huomaa myös gallerian lattiaa toimittavat Dinesen mahtavat lattialankut.)




Mutta eräs suosikeistani on valokuvaaja Ola Kolehmainen, jonka valokuvataide osuu aivoihini kuin ydinräjähdys. Harmi vaan, että hänen teoksia kotiin saadakseen pitää kaivaa kuvetta pikkuauton verran. Mutta aion silti piipahtaa näyttelyssä kun tämä taiteilija on käsittääkseni esillä Galerie Forsblomilla myöhemmin keväällä. Alla eräs Olan teos, joka on i-h-a-n-a. Kuva on lainattu  Barcelonalaisen Galleria Sendan sivuilta. Ja kyseessä on siis valokuva, ei maalaus.


Helsingin Rikhardinkadulla, Galleria Amassa, on  puolestaan juuri avautunut Johanna Aallon näyttely. Ihania ja ihan toisen tyyppisiä toinen toistaan kauniimpia tauluja tarjolla. Voisin kelpuuttaa meille minkä tahansa alla olevista tauluista olohuoneemme seiniä koristamaan. Johanna on maalannut akryylimaaleilla levyille käyttäen paikoitellen helmiäismaaleja, jotka hohtavat eri tavoin valon osuessa niihin. Suosittelen piipahtamaan näyttelyssä (ei maksettu mainos;).








Thursday, 5 March 2015

Hand made from Florence

Heikkouteni on aina ollut kauniit säilytysrasiat. Kotona on kaikkea ei niin kaunista pikkutavaraa, jotka haluan katseilta piiloon mutta myös kauniimpia esineitä, joita pitää suojata pölyyntymiseltä. 

Yksi tällainen säilytysjuttu on aikoinaan Firenzestä ostettu käsin tehty nahkainen korurasia. Se on ollut minulla niin kauan, etten edes muista milloin olen sen hankkinut. Tykkään siitä, että joillakin kotona olevilla esineillä on jokin tarina tai siihen liittyy jotain muistoja. Ettei se ole vain yhdentekevä Ikeasta tehty hankinta, joka päätyy kotiin kun ei muutakaan löytynyt. Ei sen puoleen Ikeasta saa kyllä huippu hyvällä hinta-laatu-suhteella moniakin juttuja, mutta silti niissä ei ole koskaan mitään tarinaa mukana.

Tämän rasia tarttui mukaani eräältä Italian matkalta, jolloin koukkasimme Firenzeen tutustumaan nähtävyyksiin ja kaupunkiin. Palazzo Pitti oli eräs kohteemme ja tämä pieni nahkainen korurasia löytyi sen lähettyvillä sijainneesta nahkatavarakaupasta. Kyllä, nahkatavarakaupasta. Ehkä sellaisia on vielä Italiassa, taitaapa löytyä Suomestakin yksi ainakin Fredrikinkadulta Helsigistä. 

Matkamuistoja en koskaan muutoin hanki, mutta tämä tarttui mukaan. Rasiassa oli mukana pienoinen lappunen, jossa lukee näin:

This product is entirely hand made by experts in the art of leatherwear. Possible verningsor grains in the leather are charasteristics of our hand-made production. For good use and long preservation, use a soft cloth and a good leather wax. 
- Rosso Fiorentino -

Tuo lappunen on lojunut rasia pohjalla jo vuosikaudet, mutta muistuttaa aina alkuperästä. Rasia on pieni juttu, mutta ihana muisto silti tuoltakin matkalta, kun ajelimme kahden viikon ajan ristiin rastiin Italiaa ja päätimme eräänä päivänä piipahtaa Firenzessä. 


Voisin tehdä monta postausta näistä säilytysrasioista  ja aikaisemmassa postauksessa "Hide it in Hermes orange and Tiffany blue" näkyykin vähän muunlaisia rasioita.

When travelling I never buy souvenirs. But there are some exceptions for that: hand made storage / jewellery boxes are my weakness. 

This jewellery box was bought in Florence so long time ago I don´t even remember when it was. It was one of those travels when we were driving around Italy by car for two weeks and one day just decided to drop by this lovely city. I´ll always remember that day when I look at this lovely leather box in our living room.

Furthermore I love things that have a story to tell unlike Ikea things that you sometimes buy but they never tell you a story.

Sunday, 1 March 2015

Sunday project

Meillä on kotona nöyrä palvelija, joka ottaa vastaan iskut ja sotkut mukisematta. Palvelija on palvellut meitä jo vuosikausia ja kelvannut meille juhlailtoina ja arkihulinassa. Tuo nöyrä palvelija on keittiön pöytämme. Keittiömme tammipöytä kaipaa kuitenkin aina silloin tällöin huomiota osakseen. Varsinkin talven jälkeen ja kuivan huoneilman uuvuttamana se suorastaan huutaa öljyä huokosiinsa. Niinpä ryhdyin sunnuntaiprojektiin, joka toistuu parisen kertaa vuodessa.

Hommaan tarvitaan vain yksi viitseliäs ihminen, parafiiniöljyä ja talouspaperia. Eli ensin pöytä pyyhitään huolellisesti puhtaaksi, sitten tapanani on kaataa öljy pöydälle ja sen jälkeen ihan vaan puhtaalla kädellä levittää öljy tasaisesti pöydän pintaan. Jossain ohjeissa lukee, että öljyn levitys kannattaisi tehdä talouspaperilla tai sienellä/rätillä, mutta minun mielestäni paras väline on ihan kämmen, sillä siihen ei öljy levittäessä imeydy juuri lainkaan toisin kuin muissa levitysvälineissä. Sitten vain odotellaan muutama tunti öljyn imeytymistä ja pyyhitään ylimääräiset pois. 





Pöydän pinnasta tulee kivasti kiiltävä ja likaa hylkivä pitkäksi aikaa.


Saman prosedyyrin voi suorittaa myös keittiön puisille työtasoile ja niin meillä olikin tapana tehdä vanhassa kodissamme, jossa työtasoina toimivat upeat lämpimät tammitasot. Nykyisellään marmoritasomme keittiössä kaipaa vähän toisenlaista hoivaa, mutta siihen on sitten ihan omat aineensa. Parafiiniöljyä myyvät ainakin apteekit.


We have a humble servant in our kitchen. It is our kitchen table made of oak. After a long winter it is literally screaming after oil. 

So today my Sunday project was to pour some paraffinoil on it, let it get absorbed by the table and wipe the excessive away after a while. This is what I used to to in our kitchen in our previous home. The worktops were made of oak and the oil gave the worktop protection against dirt and water.