Saturday, 21 March 2015

One hundred years

Yli sata vuotta. Se on pitkä ikä. Kun viime vuosisadan alussa rakennettiin, rakennettiin kunnolla. Kestävästi. Ja aikaa ja erilaisia asukkeja on tämäkin jugendkakluuni nähnyt. Saanut skraaduja pintaansa, mutta silti säilyttänyt arvokkuutensa vuosien saatossa.


Tämä yksilö sijaitsee työhuoneessamme ja tuo muhkealla olemuksellaan kivan tunnelman huoneeseen. Tai voisihan tämä huone toimia makuuhuoneenakin - mikäpä olisi mukavampaa kuin sytyttää illalla tuli ja lueskella kirjaa sängyssä. Mutta nyt siihen ei ole tarvetta, sillä makuuhuoneemme sijaitsee asunnon toisessa päässä. 




Kuparivahvisteiset uuninluukut sopivat hyvin jyhkeään jugendtyyliin ja ehkäpä jopa tämän hetken sisustustyyliin: metallit ovat tehneet esiinmarssiaan sisustuksessa jo parin vuoden ajan.



Talossamme oli aikoinaan useita tulisijoja (lue kakluuneja) kaikissa asunnoissa, mutta vuosien saatossa niistä on purettu aika monta. Olisivatkohan menneet niin kolhuisiksi ja rikkinäisiksi, että silloiset omistajat ovat halunneet hankkiutua niistä eroon? Vai ovatko ne olleet poissa muodista joskus iloisilla vuosikymmenillä? Kuka tietää. Mutta sen ainakin tiedän, että tätä vaalitaan rakkaudella. 

Lasten mielestä kakluuni on kiva kiipeilyteline, kun kaakeleista saa hyvän otteen tahmeilla sormilla. Ja minä kiiruhdan komentamaan näppejä irti tästä vanhuksesta. Ikää kun on jo yli sata vuotta ja soisin sille vielä toiset sata lisää.

Kakluunin päällä nöpöttää eräs harvoista koriste-esineistä asunnossamme, mutta siitä myöhemmin lisää.

More than a hundred years. It is a long time. At the beginning of the last century building works were done properly. Sustainably. This tiled stove in our study has seen a variety of inhabitants. It has got scratches on the surface, but still retains its dignity.

This one is located in my office and brings a nice atmosphere in the room. Or you could actually use this room as a bedroom - what could be nicer than to light a fire in the evening and read a book in bed. But now, there is no need, as in our bedroom is located at the other end of the apartment. There used to be several tiled stoves in the apartments of this building, but over the years they have been demolished. I wonder if they were broken so that the owners have wanted to for getting rid of them? Or whether they have been out of fashion during the cheerful 60's or 70's? Who knows. But at least I know that this one will be cherished with love.

The children thought the stove is a nice climbing frame: they can get a good grip of the tiles with their tacky fingers. And I always hurry to get them of this old beauty. It is already more than a hundred years old and I wish for it another hundred more.

No comments:

Post a Comment