Sunday, 27 September 2015

Sunday's homing

En ole mikään maailman paras kokki. Mutta osaan paljon muuta, kuten esimerkiksi leipoa. Ja nyt päätin oppia uuden taidon: hillojen valmistuksen. Let's see mitä tästä seuraa, mutta tässäpä sunnuntaiprojektini. 

Otan mielelläni vastaan hillon valmistusvinkkejä! Olen nimittäin vain kerran elämässäni keitellyt hilloa ja silloin käytin hillosokeria, mutta siitä kyllä tuli sellaista paksua tönkköä, ettei kukaan sitä oikein halunnut syödä. Hmmm. Nyt yritän uudellleen tavallisella sokerilla. Saas nähdä miten tämä onnistuu. Lopputulostahan en vielä tiedä, sillä nyt pitää keksiä (saada mies kokkaamaan) joku herkullinen ruoka, jonka kanssa hilloa voisi maistaa.






My Sunday's homing project was making lingonberry jam. the second time in my life. That last time I used jam sugar and didn't like the result at all. Too thick and ugly jam. More like a marmalade. This time I tried just plain sugar, some water and the berries. But how it at the end succeeded I'll find out next time my husband cooks a nice meal for us. I'm a lousy chef - more into baking and doing this kind of stuff. So for the end result I still have to wait;)


Friday, 25 September 2015

Soon back to the mountains

Jos olet seuraillut aiempia matkapostauksia tiedät, että rakastan vuoria. Ja hiihtoa - siis sitä alamäessä harrastettavaa. Parin viikon päästä on aika pakata kamppeet kasaan ja suunnata sukset ja itseni kohti Alpeilla sijaitsevia jäätiköitä. En jaksa odottaa, mutta saanhan haaveilla jo nyt?




If you've been following my previous travel posts you know that I love the mountains. And downhill skiing. It´s only couple of weeks and it's time to pack up all my stuff and turn the skitips to south and towards the a glacier in the Alps. I can't wait, but I'm allowed to dream about it already now, right?

Thursday, 24 September 2015

Eight times seven

Siitä on kauan aikaa. Itse asiassa todella kauan. Mutta se oli mieheni ansiota tai syytä. Ja en voi kuin kiitellä hänen jääräpäisyyttään. Olisin itse silloin päättänyt toisin, mutta onneksi en saanut tahtoani läpi. 

Olin kerran erään ystäväni häissä, jossa morsiamen isä piti puheen. Ainoa asia, mitä tästä hienosta puheesta muistin oli se, kun hän totesi tyttärelleen ja tämän tuoreelle aviomiehelle seuraavaa: "Onnellinen avioliitto on sellainen missä vaimo valitsee kaapin ja värin ja mies kaapin paikan." No meillä tuo ei mennyt ihan noin kun kysymys oli ruokapöydän tuoleista, sillä valinnan teki sitten lopulta mies. Mutta okei, olihan tuoleista kysymys. Ehkä tuo aiemmin mainittu pätee vain kaappeihin. 

Mutta meillä on näitä tuoleja kahdeksan kertaa seitsemän. Eli Arne Jacobsenin seiskatuoleista on kyse. Ei kyllästytä vieläkään yhtään, ei yhtään. Mukavat, ihanat, käytännölliset ja ajattomat. That´s it. Pöydän voisin jo vaihtaa mutta tuoleja en. Niin kovasti olen niihin tykästynyt. Eli mitä tästä opin? Klassikko kestää aikaa ja muotivirtaukset tulevat ja menevät. Siis mieluummin satsaa kuin pihistele jos se vaan on mahdollista.


It is a long time ago when this happened. In fact a really long time ago. But I can only blame my husband. And I can only pay tribute to his stubbornness. I would have made different kind of decision  but fortunately I did not get it my way.

Also a long time ago at my friend's wedding the bride's father gave a speech. The only thing I remember from this wonderful speech, when he told his daughter, and her newly wed husband as follows: "A happy marriage is one where the wife chooses the cupboard and the color of it and the husband where the cupboard will stand." 

Well our issue wasn´t a cupboard but the chairs in the dining room: The final choice was in the end the one my husband suggested. Ok, maybe that previously mentioned applies only to cupboards.

But we chose these "Seven" chairs designed by Arne Jacobsen. And I still love them. They are comfortable, lovely, functional and timeless. That's it. The table I could already change but the chairs never.

Wednesday, 23 September 2015

Learning how to shoot

Otsikko voi johdattaa ajatukset ihan väärille raiteille. Kyse ei ole lainkaan ampumisesta vaan valokuvauksesta. Olen nimittäin aloittanut valokuvauskurssin ja tämä on vasta alkua. Haluan kehittyä kuvaajana, sillä just nyt tuntuu siltä, että ajelen Mersulla, mutta minulla on vain mopoajokortti, jos sitäkään. Kamerani pystyy varmasti paljon parempaan kuin mihin osaan sitä piiskata nykyisillä kuvaustaidoillani. 

Tässä sopivan kurssin löytämisessä on vain ollut hienoisia aikataulullisia ongelmia. Päivät pitäisi viettää oikeissa töissä, illat kakkoshommissa taksikuskina lasten harrastuksiin ja sitten vielä jostakin välistä puristaa omaa aikaa kuvaamiseen, bloggaamiseen ja omiin harrastuksiin kuten tällaiseen kurssiin. Puuuuh, jo hengästyttää. Mutŧa silti, on se sen arvoista.

Ensimmäiset tunnit olemme käyneet läpi järjestelmäkameran eri toimintoja ja ne ovat pitkälti minulle jo tuttuja vaikka olen toki oppinut uuttakin. En jaksa kärsimättömänä odottaa kuinka pitkälle pääsemme ja kurssin jatko-osa siintää jo mielessäni. Niin ja sitten vielä kuvankäsittely, muotokuvaus ja, ja, ja.... Mitä kaikkea vielä. Jatkokursseillekin pitäisi vielä ehtiä.

Mutta nähdään taas, siirryn käsittelemään viimeaikaisia kuvia näillä DIY taidoilla. Joskus sitten sinne kuvan käsittelykurssille kenties.




Today I attended again a photography course, and this is just the beginning. I want to develop in shooting great pictures, because right now it feels that I drive a Cadillac, but I only have a moped license, if any. My camera is capable of certainly a lot better than what my skills are.

Finding a suitable course that fits into my tight schedule has been a slight issue. With a full time job, evenings kind of a working like a taxi driver taking children to their activities and then still trying to squeeze some time for my own hobbies like blogging photography and you name it. Puuuuh, this program is breathtaking. But still, is it worth it.

During the first lessons we have explored the  different functions of the camera which I largely already am familiar with. But there have been some tricks I´ve already learned. I'm impatient of waiting  how far we get and the course the following courses already loom in my mind. Oh, and then I could  learn some image processing etc. .... And what else? But let´s start with this.

But see you late! Time to check my latest pictures and use my DIY skills with my Picture Monkey.

Sunday, 20 September 2015

Rue Saint-Honoré

Pariisin matkakertomus jatkuu, koittakaa kestää, loppusuora häämöttää;) Tule mukaani kävelyretkelle Pariisiin, Rue Saint-Honorën liepeille sekä Tuileriesin puistoon. Tässä kuvakavalkaadi sunnuntain iloksesi.

Yksi maailman kauneimmista ruusukaupoista, siis huom! ei kukka- vaan ruusukaupoista. Hotel Costesin yhteydessä toimii tällainen ihanuus. Oi, kun olisi omilla kotikulmilla.



Aitiopaikka bongata tyylikkäitä ohikulkijoita.

Mahtavaa, että tällaiset vanhat kyltit ja kaupat ovat säilyneet.





Voiko talo ja sen ovi olla kauniimpi?



Paikallisislla lapsilla oli liikuntatunti Tuileriesin puistossa. Siellä ne lapset hölkkäsivät opettajan johdolla puistoa ympäri kuin urheilukenttää ikään. Puistossa oli niin kaunista, että olisin viipynyt pidempäänkin, mutta kun oli paljon muutakin nähtävää.




Here are some pictures of the close by area of our hotel in Paris. Take a walk with me to Rue Saint-Honoré and The Tuiliers Garden. The were one of the highlights on our trip.


Friday, 18 September 2015

Hôtel La Tamise - the interior

Aiemmassa postauksessani kirjoittelin yleisesti hotellin valinnasta Pariisissa ja tämä teksti ja kuvat keskittyvät hotellimme sisustusratkaisuihin. Pariisin matkamme hotelliksi valikoitui pikkuruinen Hôtel La Tamise. Hotellissa on ainoastaan 18 huonetta, joten tunnelma on kodikas ja intiimi. Melkein kuin olisi asunut omassa kodissaan keskellä Pariisia sillä poikkeuksella, että aamiainen tarjoiltiin alakerran aamiassalissa ja ystävällinen henkilökunta oli paikalla auttamassa aina tarpeen tullen. 

Huoneesta en saanut kunnollisia kuvia, sillä olihan matkaseuralaiseni tyttäreni, jonka kanssa huone ei pysynyt hetkeäkään "blogikuvauskunnossa", jos ymmärrät mitä tarkoitan. Sänky oli muhkea ja päiväpeitto sitäkin pulleampi, joten sen kanssa ehti aina nopeasti huoneeseen tullessa temmeltää:)

Nappasin kuitenkin muutaman kuvan hotellin yleisistä tiloista ja yksityiskohtia huoneesta, mutta lisää kuvia huoneista voit katsoa täältä

Aloitetaan kierros tästä ihanasta porraskäytävästä - menneen ajan charmia.




Yksityiskohtia huoneesta: messinkiä, marmoria ja värejä sekä klassisuutta. Kylpyhuonetarvikkeetkin oli   valittu asukkaiden mukaan.





Näkymä ikkunan ranskalaiselta parvekkeelta Tuileriesin puistoon.


Hotellin ravintola/ aamiaishuone sekä oleskelutila, josta löytyi muotiopuksia joka lähtöön. Itse en kyllä ehtinyt niitä lueskelemaan.






Se mikä minua ihastutti tässä hotellissa oli värien käyttö. Blogiani lukeneena huomaat varmaan kuinka paljon valkoista ja vaaleita värejä meidän kodista löytyy. Täällä oli leikitelty eri värisävyillä ja valkoista pintaa ei kylpyhuoneita lukuunottamatta löytynyt kovin monesta paikkaa.

Aamiainen oli loistava eli kaikkea mitä halusi sai tilattua vaikka kyseessä olikin pöytiin tarjoiltu aamiainen.

Lisäksi ihastuin hotellin sijaintiin ja ympäristöön, mm. Tuileriesin puistoon ja Rue Saint-Honoréen. Niistä lisää seuraavassa postauksessa. Eli jos pidät uudesta ja freessistä pikkuhotellista, etkä kaipaa ison hotellin grandiöösiä tunnelmaa, tämä on oiva valinta sinulle.

I took a couple of snapshots of our hotel La Tamise in Paris and you can check out more here.The area is great with all the major attractions at a walking distance. The interior of the hotel is fresh and stylish. And one thing more: the close by Tuileries park was amazing and shopping along Rue Saint-Honoré was a great experience. So if you prefer a cosy homely atmosphere this is the right choice for you. If you like large grand hotels choose another one.

Monday, 14 September 2015

How to choose a hotel in Paris?

Hotellin valinta Pariisista on vaikeaa. Kaupunki on tupaten täynnä toinen toistaan kivemman näköisiä majoitusvaihtoehtoja. Mitä siis kannattaa ottaa huomioon? Hotellien lisäksi on tajolla kauniita huoneistoja, mutta ne eivät olleet suunnitelmissa tällä kertaa vaan halusimme nimenomaan asua hotellissa.

Edellisestä omasta visiittistäni oli jo sen verran aikaa, että olin unohtanut täysin mikä sijainti voisi olla hyvä. Sen sijaan muistin kyllä missä asuimme edellisen kerran ja se sijainti ei ollut ihan kaikkein paras eli isojen tavaratalojen "takana" aika kaukana Seinen rannasta. Muistan vain, että sieltä oli pitkä matka kaikkialle. 

1) Sijainti
Tällä kertaa valitsin hotellin, joka sijaitsi Tuileriesin puiston ja Rue Saint Honorén välissä rauhallisella sivukadulla. Sijainti oli aivan loistava, sillä siitä oli melko lyhyt kävelymatka lähes kaikkialle. Kävelimme Eiffel Tornille, isompiin tavarataloihin Printempsiin ja Galeries Lafayettiin. Alueella on ihanat ostosmahdollisuudet, jos halajat joko upeita merkkituotteita (Chanel ja kaverit) tai sitten ranskalaisia merkkejä, joista et ehkä ole koskaan kuullutkaan. Kansainväliset keskihintaiset merkkiliikkeet sijaitsevat myös kävelymatkan päässä. Tämä ei lähtökohtaisesti ollut MINULLE mikään shoppailureissu (ok, tunnustan, ihan tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin tulla) vaan enemmän menimme tyttäreni ehdoilla ja jos jotain ostoksia teimme, ne olivat lähinnä hänelle. Olihan kyseessä hänen syntymäpäivälahjareissunsa. Metroa käytimme vain pari kertaa matkalla kohteisiin kaupungin ulkopuolella.

2) Hotellin ikä
Hotellimme oli aika uusi eli se oli kakkoskriteeri valinnalle. Ja on aina. Tai sitten hotellihuoneiden pitää olla vastikään remontoidut. Hotellilla voi olla vaikka kuinka monta tähteä, mutta jos sen läpi on kulkenut tuhannet ja tuhannet matkaajat vuosi toisensa jälkeen ei tähdillä välttämättä ole mitään merkitystä - ainakaan minulle. Mieluummin uusi ja freessi 3 tähden hotelli kuin vanha ja kolhuinen 5 tähden majapaikka. Tämän kertainen hotellimme oli avattu maaliskuussa 2015.

3) Huoneen koko
Kolmas juttu, joka kannattaa ottaa huomioon on se, että pariisilaiset hotellihuoneet ovat todella pieniä. Kannattaa katsoa booking.comista kyseinen hotelli, sillä siellä yleensä kerrotaan montako neliötä hotellihuoneet ovat. Tätä ei välttämättä tule ajatelleeksi jos on matkustellut muissa maissa aiemmin. Mieluusti sitä haluaa huoneeseen sen verran tilaa, että mahtuu matkalaukun avaamaan. Pariisilaiset hotellihuoneet voivat olla 12m2 tai pienempiä jopa. Kahdelle hengelle jaettuna 12m2 on...aika vähän. Voi tulla koti-ikävä.

4) Hotellin tyyli
Neljäs juttu on tyyli. Tykkään itse modernin ja klassisen yhdistelmästä ja senpä vuoksi hotelliksemme valikoitui La Tamise osoitteessa 4 rue Alger, Pariisi. Tässä pikku räpsäys aamiaishuoneesta ja lisää myöhemässä postauksessa.


How to choose a hotel in Paris? This beautiful town is full of choices and it might be hard to make up your mind if you don´t know what to expect. My tips are following:

1) Location
Our hotel was located between Jardin Tuileries and Rue Saint Honoré. The location was perfect as we could practically walk everywhere. You can buy a ticket to the Metro but I prefer walking. That´s how you get more complete picture of the town than travelling underground.

2) The age of the hotel
Our hotel was opened in March 2015. I prefer a new 3 star hotel to an old 5 star hotel. Unless the rooms are recently refurbished in the old one. You can imagine
 how a hotel room looks like after thousands and thousands tourist have left their bookmark in the walls and floors of the hotel.

3) Check out the size of the rooms
Parisian hotel rooms tend to be tiny. Check out the size of the rooms before you book. In some hotels the rooms are around 12m2 and even less and if there are two of you it may feel like you are looking forward to get back home.

4) The style
What do you prefer? Old or modern style or a combination of both? My choice was a combination of classic style with contemporary accents. So here is a seank peak to Hotel La Tamise in Paris. More coming up in my next post.

Sunday, 13 September 2015

Fashion photo shoot in Paris

Muutaman päivän matkan aikana ehtii nähdä ja kokea aika paljon ja matkan muistot tiivistyvät aivojen sopukoihin tavallisesti vasta matkan päätyttyä. Vähän niinkuin maukas kastike, joka haudutellaan ja keitellään kokoon ja vasta aikansa muhittuaan ja kokoon kiehuttuaan kastikkeen parhaat maut tulevat esiin. Niinpä en tavallisesti tee matkojeni aikoina postauksia vaan keittelen tarinat kasaan vasta kotiin saavuttuani ehdittyäni sulatella näkemääni ja kokemaani hetken. Nyt on siis luvassa useamman postauksen pläjäys tästä kauniista suurkaupungista.

Aloitetaan klassikosta, Eiffel-tornista, joka tottahan toki on ensimmäisenä katsastuslistalla. Olinhan matkalla tyttäreni kanssa ja hän oli toivonut näkevänsä tämän yhden kaupungin kuuluimmista nähtävyyksistä. Hotellimme sijiatsi Tuileriesin puiston liepeillä, joten Eiffel oli kävelymatkan päässä. Niinpä suuntasimme sinne heti saavuttuamme kaupunkiin.

Kävelimme Seinen rantaa ja tupsahdimme lähes tornin juurelle yllättävästä suunnasta, ihan tornin läheltä Rue de l'Universiten suunnasta. Suosittelen tätä lähestymiskulmaa, sillä torni kirjaimellisesti tupsahtaa melkein syliin.




Istuimme hetkeksi puiden katveeseen levähtämään. Ympäristössä touhuili muutamia ihmisiä kantaen kaiken näköistä tavaraa ja tyttäreni ihmetteli, mitähän  nuo ihmiset puuhaavat. Itselläni kävi mielessä muotikuvaus - sen verran järeää kamerakalustoa kaikkineen kannettiin paikalle. Ja hetken päästä ohitsemme kävelikin mallin näköinen nuori neito stylistin näköinen tyyppi kintereillään. Tämä nuori nainen oli jotenkin tutun näköinen ja en tietenkään malttanut olla huikkaamatta: "Hei, oletko suomalainen?" Hän kääntyi, huusi joo ja heilautti iloisesti kättään. Sanoin vaan, että työn iloa ja hän jatkoi matkaa kiivetäkseen kuvattavaksi läheiseen lyhtytolppaan. Autenttinen muodin pääkaupunki siis. 

Jonkin aikaa googlailtuani keksin, että tämä tyttö oli nimeltään Anna Nevala. Ei niitä kansainvälisiä suomalaismalleja niin paljon ole, vai onko? Että kiva, että ne jotka työskentelevät ulkomailla saavat sitten töitä. Hyvä Suomi!







Täytyy kyllä sanoa, että vaikka Eiffel-torni on pariisilaisille arkea, niin joka kerta kun sen näkee näin turistina, voi vain ihailla taitoa millä tuollainen kaunis rakennelma on saatu aikaan.




Some memories get better when time passes by. So dies all my memories from my travels. Therefore I usually update my blog afterwards and let my brain absorb everything I´ve seen. So here is my first post of my latest trip to Paris, the mecca of fashion and beauty and history. 

This post is about Tour Eiffer and a fashion shoot nearby. We literally walked into a beautiful place in a park nearby in the middle of an authentic photo shoot. And the star was surprisingly a finnish model called Anna Nevala (which I found out after googling) with an international team around her.

Friday, 11 September 2015

Happy B-Day Golden Cupole

Hupsista. Ensimmäinen vuosi blogilleni tuli huomaamatta täyteen. Kun kirjoitin ensimmäisen postaukseni vuosi sitten lähdin liikkeelle ilman mitään sen kummempaa päämäärää. Mutta yksi juttu on varma: olen ihan hurahtanut valokuvaamiseen, sillä mitä enemmän kuvia otan, sitä hauskemmalta se tuntuu. Silti laadukkaiden kuvien ottaminen on haastavaa hommaa sillä tuppaan olla hyvinkin kriittinen tuotosten suhteen. Mutta hauskaa on ollut ja tästä puuhasta on tullutkin oma julkinen valokuvapäiväkirjani, jota päivittelen aina kun normaalilta päivätyöltä ja lasten harrastuskuskaamisilta ehdin.

Hauskaa viikonloppua sinne ruudun toisellekin puolen!


Wow! It's time to celebrate the very first birthday of Golden Cupole. When I sent out my first blogpost in the air a year ago I did't have any specific goals. But one thing is for sure: I've fallen in love with my camera. It's my reliable companion where ever I go and I feel I've learned huge amount of different tricks how to make the photos look beautiful. But there is still a lounge way to go on that road. So you are welcome to hang with me through my learning curve.

Thursday, 10 September 2015

Art in the kitchen

Vihdoin saimme hankittua taulun keittiön seinään. Tai no, siitä on kiittäminen miestäni, joka taulun löysi Galleria Brondan kätköistä. Minun roolini oli hyväksyä hankinta ja katsoa, että ripustaja laittaa sen oikealle korkeudelle valitsemaamme paikkaan. 







Kodin sisustamisessa on mielessäni kaksi haasteellista asiaa. Numero yksi on verhot (en ole "verhoihminen") ja numero kaksi on se, mitä seinille ripustetaan eli taide. Aina kun olen elämäni varrella muuttanut, on käynyt niin, että lähes yksikään edellisen kodin seinällä roiukkuneista kuvista tai teoksista ei ole näyttänyt enää kivalta seuraavassa kodissa. On toki muutamia tauluja, jotka ovat kulkeneet mukanamme pitkin matkaa, mutta aika vähän kuitenkin. Niinpä tässä nykyisessä kodissakin seinät ovat huutaneet tyhyyttään jo pitkän aikaa. Mutta keittiön osalta yksi tyhjä seinä on täytetty ja sitten on vielä ne muut huoneet...

Finally art in the kitchen! The walls in our home have been screaming emptiness - at least according to my husband. It´s hard to find art that you don´t get fed up with too soon and art that raises feelings when looking at it. We had been looking for something to our modern kitchen mainly abstract photographs but this one melted our hearts. So here it is to stay.