Wednesday, 2 September 2015

Empty head

Joskus pää on ihan tyhjä. Tai sitten päässä on niin paljon kaikkea, että sinne ei mahdu yhtään enempää. En tiedä kummasta on kyse nyt, kun kesä vaihtui kertaheitolla syksyksi, mutta postausideat ovat olleet kadoksissa viimeisen reilun viikon. Kuvia olen nappaillut sieltä täältä, mutta irrallisten kuvien yhdistäminen postausaiheeksi on jäänyt ajatuksen tasolle. Joten otsikkokin kertoo mistä tällä kertaa on kyse. 

Nyt ymmärrän innokkaita bloggareita, jotka jäävät bloggaustauolle. En tosin käsitä kuinka täyspäiväisesti töissä käyvillä on puhtia ja aikaa tehdä postaus per päivä. Oma kalenterini ei taivu siihen millään ja ei kai ole tarkoituskaan. Itselläni kun ei ole mitään varsinaista kirjoitusrytmiä vaan näitä tekstinpätkiä soljuu koneelle sitä mukaa kuin aivot niitä sieltä lykkäävät. Tämä kuvapäiväkirja on itselleni harrastus.

Raahaan (joo, kyllä, järjestelmäkameraa nimenomaan raahataan) kameraa mukana aina kun voin. Siitä on tullut vaan tapa. Jos vaikka näkisi jotain kiinnostavaa, jonka voisi ikuistaa muistikortille. Joskus kun kunnon järkkäri ei ole mukana ja iPhone saa yrittää suoriutua urakasta on tuloksena pettymys. Se ei vaan pärjää kunnon kameralle ainakaan hämäremmissä valaistusolosuhteissa.

Mutta pidemmittä puheitta snapshotteja kuluneen viikon varrelta, olkaapa hyvät.

Sometimes my head is completely empty. Or maybe it is too full to be able to pursue brilliant ideas for the next blogpost. You could describe it as a blackout. This happened to me during the last week. I took snapshots with my camera almost every day but couldn't figure out any clever ideas for the next blogpost. So here are some photos I took. Maybe they show you what I've been up to.

Havahduin kesän loppumiseen - oli aika vaihtaa kesämekot ja shortsit farkkuihin ja neuleeseen.  
I realized it's autumn. Time to change from summer dresses and shorts to jeans and knits.


Kävin kurkkimassa Midnight Runin juoksijoita. Mikä mahtava maisema ja tunnelma urheilla elokuisen illan pimeydessä. 
I watched the runners in the Midnight Run. What an amazing scenery for a sport happening again.


Ikkunastalkkausta - kaupungissa asumisen iloja. Window watching - that's how it is to live in the city.


1 comment:

  1. Tunnistan tunteen. En osaa sanoa onko todellakin kyse siitä, että päässä vilisee liian monia asioita sekametelisoppana vai onko pää todellakin tyhjä. Luulen, että kyseessä on ensimmäinen. Olen huomannut, että monesti käy myös niin, että ensin ei tiedä mistä kirjoittaisi ja kun alkuun on päässyt, niin teen parikin postausta samana päivänä (tosin julkaisen sitten peräkkäisinä päivinä). Itse pidän kovasti myös hyvin lyhyistä postauksista, joita en juurikaan osaa tehdä. Kivaa päivää, syksyistä sellaista todellakin ;-)

    ReplyDelete