Wednesday, 21 December 2016

Capture the moment

Tänään on talvipäivän seisaus. Tai jouluaatonaatonaatonaatto. Ihan miten itse kukin haluaa. Mutta vuoden lyhin päivä kuitenkin. Mutta minäpä en siitä välitä vaan räjäytän ilmoille tällaisen aurinkoisten kuvien kavalkadin reilun viikon takaa. Elämässä pitää ottaa ilo irti sellaista hetkistä ja päivistä kuin tämä kuvien päivä. Oma mielialani on niin sääriippuvainen, että silloin kun kaupunki haluaa näyttää parhaat puolensa tallennan sen kamerani syövereihin. Ainakin tällaisena pimeänä vuodenaikana.

Lähdin pitkälle kävelylle läpi kaupungin, välttelin jouluostoksia s u o r i t t a v i e n ihmisten kansoittamia katuja ihan ydinkeskustassa. Nuohosin kameroineni pitkin merenlahtia ja rantoja ja tässä lopputulos. Totuuden nimissä tuolla kävelyllä oli päämääräkin. Poimia auto Etu-Töölöstä, jonne se oli jäänyt Farangissa (nam, yksi mun suosikkeja) vietetyn ravintolaillan päätteeksi. Ja kamera mukana matka taittui aika mukavasti. Joten: enjoy!

Kotikulmilla ensin näitä ihania taloja.


Jäänmurtajat Urho, Voima ja Sisu odottivat vielä lähtökäskyä vaikka meri olikin alkanut jo jäätymään.



Rantalaituri Katajanokalla oli kerännyt kuuraa päälleen.


Ihana kukkakauppa Krunikassa.



Mereen jäätynyt(!) puuvene - kiva varmaan kunnostaa tuota keväällä - ja luistelija taustalla jäällä.


Pitkäsäärinen valokuvaaja.

Sammaloitunut kalliomaisema Kalliossa.




Dramaattinen Töölönlahti.


Jollei nähdä ennen joulua niin ihanaa joulunaikaa sinulle!

Paula

Tuesday, 13 December 2016

Kakluunin lämmössä

Rakastan kaikkia vuodenaikoja. En voisi asua paikassa, jossa on vain yksi vuodenaika. Rakastan kaikkia vuodenaikoja niin paljon, etten edes osaa valita mikä niistä on paras. Kesällä voi nauttia auringosta ja lämmöstä ja valosta. Ja veneillä. Talvella voi pukeutua ihaniin villa- ja untuvavaatteisiin, hiihtää ja nauttia muista talven riemuista. Keväällä voi tajuta luonnon heräävän ja nähdä sen kaiken vihreyden ennen kuin se hiipuu pois. Syksyn väriloisto vangitsee katseen ja pimeät illat saa sytyttämään kynttilät.

Mutta syksyllä ja talvella yksi asia on yli muiden: kakluunin lämpö. Jos haluan vaan viettää #tänäänenteemitääniltaa sytytän tulen kakluuniin, nostan villasukat röyhkeästi sohvapöydälle ja nautin.


Jouluisin ajatuksin,

Paula

Sunday, 11 December 2016

Miksi kannattaa palella?

En tiedä kuinka kuvailisin viimeisimmän matkani maisemia. Sanat eivät riitä oikeastaan kuvailemaan kaikkea sitä kauneutta mitä näin ja kuviakaan ei tarvinnut sen kummemmin käsitellä - #nofilterneeded. Moni valitsee matkakohteensa lämpö ja aurinko mielessään. Minua ohjaavat ihan muut jutut, vaikka loma auringossa joskus houkutteleekin. Ja taas jälleen kerran ymmärsin, miksi Suomi on niin upea matkailumaa myös ulkomaalaisille. Suomen luonto on vaan niin kertakaikkisen upea, että sen voi yrittää kokea kuvissa, mutta parempi on tulla paikan päälle. 

Meidän reissu kesti vain 5 päivää itsenäisyyspäivän ympärillä. Pakkanen paukkui, meitä paleli, mutta luonnon sanoinkuvaamaton kauneus kompensoi kaiken palelun ja vilunväristykset. Pari päivää matkasta tein etätöitä, mikä sujuikin varsin mainiosti ja lopun ajan käytin hiihtämiseen ja Lapin upeiden tunturien ihasteluun. Eli silloin kannattaa palella kun saa jotain sen kärsimyksen vastapainoksi. Hyppyset jäässä, kamera kädessä, mutta milloin pääsen tuonne taas takaisin?





Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!

Paula 

Sunday, 27 November 2016

Isojen vuorten juurella

Viimeisin hotellivisiittini oli sisustuksen puolesta oikein onnistunut. Kyllähän sitä yönsä nukkuu aika sikeästi missä vaan, kun on päivän temmeltänyt noin kolmen tuhannen metrin korkeudessa suksilla, mutta kaunis hotellisisustus soi levon sekä sielulle että ruumiille.

Hiihtoreissumme suuntautui siis Itävallan Tiroliin Zillertalin laaksoon ja hotellinamme matkan ajan toimi onnistuneesta Hintertuxerhof. Tähtiä tällä hotellilla taitaa paikallisen luokituksen mukaan olla kolme, mutta ihan mukiin menevä kolmen tähden hotelli tuo olikin. Meillä oli onneksi tuuria, sillä satuimme saamaan huoneen hotellin uudemmalta ja remontoidulta puolelta toisin kuin osa matkaseurueestamme. Huoneesta tosin ei tullut napattua kuvia - klassinen virhe: väsyneenä perille päästyämme leväytimme matkatavaramme esille ja voilá kameran saattoi jättää suosiolla laukkuun. 

Mutta alla pari kuvaa hotellin yleisistä tiloista, jotka olikin sitten ihan viihtyisästi sisustettu. Ei valittamista. Alpeilla usein näkee todella kaunista puutyötä ja en tiedä mitä puuta tuokin seinä on mutta kaunis se oli silti. 


Eräs ihmetyksen aihe oli joka puolelle ripotellut tyynyt, jotka oli linkattu samalla tavalla kasaan joka ikinen. Taitaa olla Itävaltalainen tapa.











Näkymät hotellista olivat ihan mainiot. Huoneen ikkunasta ja parvekkeelta avautuivat näkymät lumiseen metsään ja kohti lähintä gondolihissiä. Toiseen suuntaan hotellilta saattoi nähdä auringon kajon aamun sarastaessa tai viimeiset säteen sen painuessa vuorten taa.


Mutta löytyipä sitä perinteistä alppityyliä tästäkin hotellista. Vai mitä sanot näistä Dirlandaa pitsiverhoista. Tämä on enemmän sitä tyyliä mitä näissä alppihotelleissa tapaa nähdä. Nyt onneksi nämä ravintolapuolen pikkuikkunat olivat vain jäänne remonttia edeltäneeltä ajalta. Hyvä niin. Ruokapuolikin heijasteli kovastikin perinteitä kun jokailtaisella dinnerillä tarjolla oli lihaa ja super suolaista kalaa sekä suolaliemessä keitettyjä kasviksia. Mutta viikon wienerschnitzelikuurin jälkeen pääsi onneksi monipuolisemman ruokavalion pariin koto-Suomeen.

Tällainen toisenlainen sisustuspostaus tällä kertaa. Onko täällä muita joille on merkitystä sillä, miten lomamatkan majapaikka on sisustettu vain olenko ainoa tällainen hifistelijä?




Friday, 25 November 2016

At the top of the world

Tiedättekö matkakrapulan? Ei sitä, kun on nauttinut liikaa ilolientä, vaan sen tunteen kun palaat matkoilta ja olet nauttinut täysin siemauksin, mutta et oikein osaa pukea sitä sanoiksi tai edes ajatuksiksi. Tai pääsi on niin täynnä uusia kokemuksia että olet ihan päästäsi pyörällä. No, sellaisessa tilassa olen vaeltanut kuluneen viikon. 

Olen niin onnekas, että pääsen melkein joka syksy starttaamaan talvikauden Itävallan Alpeilla. Ja kiitollinen siitä, että sellainen on ylipäätään mahdollista sekä ajallisesti että taloudellisesti. Lomapäivien viettäminen syksyllä tarkoittaa tietysti väistämättä lyhyempää kesälomaa, mutta se on minulle ihan ok. Sen verran hiihtohullu kun olen. Mutta joka kerta kun matkoilta palaa kotiin se on aina ihan super ihanaa: oma sänky, omat tavarat, omat aikataulut. Mutta samaan aikaan ajatukset aina harhailevat menneessä viikossa tai viikoissa matkan pituudesta riippuen. Ja silloin paluu sisustusbloggariksi ei sujukaan ihan käden käänteessä.

Sen vuoksi luulen, että sinäkin siellä kotiruudun ääressä saat tuudittautua parin postauksen verran alppimaan tunnelmiin. Mutta eikö se olekin ihan kiva, nyt kun Suomessa saadaan vielä odottaa kunnon talvea?




Ihanaa viikonloppua!

Paula

Friday, 11 November 2016

Gone skiing

Meillä kaikilla on omat mielenkiinnon kohteemme ja minulla se on piipahtaa kauniissa alppimaisemissa tai Lapin tuntureilla aika ajoin. Ja mielellään viilettää suksilla alamäkeen kauniissa säässä. Hyvässä seurassa. Syödä hyvin ja niin - nauttia näistä elämän yksinkertaisista asioista. Sitä olen tekemässä juuri nytkin joten sisustusasiat voinevat unohtua hetkeksi ja palataan niihin myöhemmin.




Mukavaa viikonloppua!

Paula

Tuesday, 8 November 2016

You can count on grey

Meidän kodin seinät ovat saaneet olla rauhassa sen jälkeen kun järjettömän suuri koko huoneiston kattava remontti saatiin päätökseen muutama vuosi sitten. Mutta aikansa kutakin. Joskus vaan on tarvetta muuttaa tai raikastaa ilmettä aiemmin kuin on ollut edes tarkoitus.

Tyttösemme oli melkoisen pieni, kun muutimme tähän kotiin ja silloin aikoinaan tuli valittua reippaamman värinen kukkatapetti yhteen tyttären huoneen seinistä. Mutta kun aikaa kului, tuli tuosta tapetista riesa ja liian sitova elementti huoneen muulle sisustukselle. Tiedättehän, pikkutytöillä on se pinkki kausi ja sitten kun se menee ohi niin ... tilalle on saatava jotain muuta. Ensin kaiken pitää olla vaaleanpunaista ja pinkkiä ja sitten hetken päästä se on inhokkiväri yli kaiken. Niin taisi tällä kertaa käydä tyttären lisäksi myös äidillekin.

Oli siis aika tarttua tuumasta toimeen. Aikani värikarttoja pyöriteltyäni ja koemaalauksia suoritettuani tilasin Farrow & Ballin sävyn Dimpse. Mahtavaa laatua muuten tuo mattapintainen maali, Estate Emulsion. Siinä on todella peittävä pigmentti, jolla kunnon värisävy saatiin aikaan. Värikartassa sävy näytti ihan hentoisen haalean harmaalta, seinään vedettynä pienenä kaistaleena harmaalta ja kuten alla näkyy niin isompana pintana sinertävän harmaalta. Ja mikä kaikkein jännintä, sävy on päivänvalossa huomattavasti sinisempi kuin illalla keinovalojen loisteessa. Joka tapauksessa ihan nappivalinta sillä hieman sinertävän harmaata lähdin alunperinkin hakemaan.



Alla kuva koemaalauksista, joista siis vasemmalla näkyvä Dimpse on sävy, jolla huone lopulta maalattiin. Maalin läisikien taustalla näkyy myös alkuperäisen seinämaalin väri.




Aiemmin kun seinät olivat yhtä tapettiseinää lukuunottamatta vaaleat, ei valkoinen kattopinta erottunut juuri lainkaan seinän väristä. Nyt tuo harmaa maali rajaa hyvin katon yläosan valkoisen kaistaleen. Samoin valkoiset jalkalistat ja valkoinen lautalattia nousevat paremmin esille. Kiva kuvavääristymä muuten tuossa alla olevassa kuvassa. Meillä EI ole kupolikatto vaikka kuvassa hiukan näyttääkin siltä. Note to self: "Ilmoittaudu seuraavalle kuvankäsittelykurssille."





Osittain yksityiskohtien viimeistely on vielä kesken - turnausväsymystä, sanon  minä. Taulut ja muut yksityiskohdat huutavat poissaolollaan ja osa vanhoista  valaisimistakin löytää pian itsensä Facebookin kirppisryhmistä. Mainio tapa muuten hankkiutua eroon ylimääräisestä tavarasta, jollet ole vielä kokeillut.


Työpöydän selkeälinjainen valaisin on ollut nappiostos Ikeasta. Led-valaisimen muotoilu on niin ajaton etten ole siihen vielä hetken vertaa kyllästynyt. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tykkään selkeistä linjoista ja tässä hyvä esimerkki siitä.

Tässä kaikki tällä erää. Seuraavat päivitykset tai Instan kuvat kertovatkin sitten todennäköisesti ihan muuta tarinaa. Nyt on nimittäin SE aika vuodesta kun on taas aika kaivaa alppisukset naftaliinista ja suunnata kohti Alppien lumisia huippuja. ihan niinkuin Suomesta ei lunta löytyisi riittämiin, hah;) 



Sunday, 6 November 2016

Matri bed

Instassa minua (@goldencupole) seuranneet lienevät jo huomanneet, että yhdessä kotimme huoneesta ovat seinät vaihtaneet väriä. Mutta samaisessa - tyttäremme huoneessa - on tapahtunut lähes samaan aikaan paljon muutakin. Ja paljon on tästä muutosprosessista vielä postaamatta. Yksi iso muutos on kuitenkin ollut sänky, jonka vaihdoimme 90 cm leveästä runkopatjasängystä Matrin reilun kokoiseen 120 cm leveään runkopatjasänkyyn. Samaan hengenvetoon tilasin Wings sängynpäädyn ja saman sävyisen helmalakanan. 

Erikoisuutena tässä kokonaisuudessa on sängyn korkeus: kun huonekorkeus yltää noin 330 cm:iin niin ajattelin, että sänkykin saa olla reilun korkuinen. Tytärkin toivoi korkeaa sänkyä. Niinpä tilasin sänkyyn ekstrakorkeat jalat, joten, nyt ei tarvitse tarkastella maailmaa ruhonjuuritasolta sängyllä loikoillessaan. Ja tuo sängyn leveys johtui ihan siitä, että minulla oli oma lehmä ojassa. Iltasatujen ja -tarinoiden lukeminen on aikuisellekin paljon mukavampaa kun mahtuu samaan sänkyyn viereen makaamaan. Meillä kun sitä läheisyyttä on kaivattu iltaisin siihen malliin ettei kannata ehdottaa satujen lukua sohvalta käsin. Nyt ei siis tarvitse enää notkua siinä kapean sängyn laidalla vaan saa itsekin aika mukavan lukuasennon.


Halusin sängynpäädystä simppelin. Kaavailin jo moneen kertaan nappiupotteista päätyä, mutta sitten päädyin tällaisempaan modernimpaa ratkaisuun eikä siihen. Onneksi Matrilla oli vaihtoehtoja mistä valita ja tämä kestänee paremmin myös aikaa.


Muhkea struktuuripintainen harmaa torkkupeitto on Familonin mallistosta ja koristetyynyt H&M Home mallistoa. Meriheinäkori, jota on kovin paljon näkynyt blogeissa löysi tiensä meille IKEAsta. Tilasin jo kertaalleen vastaavat Bloomingvillen korit, mutta ne olivat liian suuret. Nämä olivat hieman paremmat, mutta oikean kokoiset olisivat olleet Granitin syksyn malliston pikkukorit, jotka tosin myytiin loppuun ennen kuin itse heräsin kantamaan niitä kaupan kassalle. Seinässä Farrow & Ball maalin sävy Dimpse. 

Muista huoneen muutoksista lisää myöhemmässä vaiheessa, sillä jonkin verran on vielä kesken yksityiskohtien viimeistely.

Friday, 28 October 2016

Pari vinkkiä vuodenaika sisustukseen

Rakastan kaikkia neljää vuodenaikaa. Ja vuodenajat saavat näkyä myös sisustuksessa sekä materiaaleissa että väreissä. Talvella koti näyttää talvivalossa ihan toisenlaiselta kuin kesäisessä auringonvalossa piehtaroidessaan. Koska tapanani on mukauttaa koti näihin vuodenaikojen vaihteluihin, tässä muutama vinkki siitä kuinka se onnistuu.

Lampaantaljat
Tämä on minulle uusi talvinen tapa sisustaa. Ihastuin lampaantaljoihin ja hankin tänä syksynä kotiin kokeiltavaksi pari erilaista taljaa. Skinnwillen kiharakarvaisen vaalean taljan ja Shepherdsin beigen paksun ja tuuhean taljan. Punnitsin valintaa näiden kahden välillä ja voiton vei tällä kertaa Shepherd. Skinnwille miellytti ulkonäöllään, mutta pitkät kiharat karvat painuivat kasaan ja taljan pehmeys katosi sen päälle istuttaessa. Shepherdin talja on ihanan laadukas ja pehmeä ja sen voi jopa pestä 30C lämpötilassa. Vinkkinä: näitä löytyi ainakin Helsingissä Tehtaankadun Winkel Shopista.



Vasen Skinnwille, oikea Shepherd


Parveke ja piha
Kevät ja syksy näkyvät enemmänkin parvekkeella kuin kodin sisätiloissa ja hyvä niin. Kädet mullassa saan ajatukset ihan uusiin sfääreihin puhumattakaan siitä, kun pääsen kuolaamaan puutarhamyymälöihin sitä kaikkea ihanaa mitä parvekkeelle voisi hankkia. Onneksi en asu omakotitalossa - näen vain sieluni silmin itseni raahaamassa pensaita ja puskia enemmän kuin laki sallii kotipihan koristukseksi. Parvekkeella tuo hulluus pysyy edes jotenkin järjellisyyden rajoissa.



Tyynyt
Sisällä varaudun talven tuloon vaihtamalla koristetyynyt kesäisistä talvisempiin. Tässä alla työhuoneen pinkki piristys, kesä-kevään tunnelmista ennen syys-talven tunnelmaa. Millaiselta tämä sama näkymä näyttää syksyn tai talven väreissä. Mustaa, harmaata tai jotain maanläheistä kenties? 


Valaistus
Meillä on paljon pöytävalaisimia, mutta ne ikään kuin "sammuvat" kesäksi ja syttyvät uudelleen vasta syksyn tai talven tullen. Rakastan leveillä ikkunanlaudoillamme tunnelmaa tuovia lamppujamme juuri tällaiseen vuodenaikaan kun iltaisin on pimeää ja vietämme paljon aikaa kotona. Vinkkinä: itse käytän näinä pimeinä vuodenaikoina ajastimia pistorasioissa jolloin lamput syttyvät ja sammuvat automaattisesti. Onpa kiva tulla kotiin illalla kun tunnelmalamput valaisevat kodin vaikkei ketään sattuisikaan olemaan kotona! Clas Ohlsonilta löytyy ajastimia aivan varmasti.



Näillä vinkeillä vaihdan tunnelman toisenlaiseksi riippuen vuodenajasta. Ei ole kovin kallista tai vaivalloista toteuttaa, vai mitä?

Saturday, 15 October 2016

Oh my god she´s mixing metals

Edellisessä postauksessa vilahti uusin sisustushankintamme, Piero Lissonin Frog tuoli. Tässä se nyt on ja jotta se ei olisi yksinäinen sammakko, on sille tilattu jo pari. En ollut ihan varma tästä valinnasta kun mies eräänä kauniina päivänä kantoi tuolin kotiin. Aprikoin kovasti tuota metallirungon väriä - mattaharmaata - kun tuolit tulevat kaakeliuunin viereen ja siinä uuninluukut hohtavat messinkistäkin messinkisempinä. Ja olohuoneessa seisovan lipastonkin metalliosat ovat messingin väriset. Mutta näyttää siltä että tuoli on tullut meille jäädäkseen. Ehkäpä tuo eri metallien sekoittaminen ei ole niin kamala juttu, vai onko? 

Bongasimme tuolin jo monta vuotta sitten, mutta silloin hankinta jäi harkinta-asteelle varmaankin samasta syystä mikä nytkin aiheutti epäröintiä: rungon väri.  Olohuone kun aukeaa moneen eri tilaan ja eri materiaalien yhdisteleminen on se haastava juttu. Varsinkin, kun meidän suunnitelmissa on yrittää välttää mummomainen tunnelma ja sujuttaa tuonne sisustuksen mausteeksi myös melko moderneja huonekaluja. Pakostakin tulee välillä näitä eri väristen metallien yhteentörmäyksiä, mutta ehkä se on ok. Vai miten teillä on ratkaistu tämän kaltaiset suuren luokan ongelmat?

Se mistä puolestani tuolissa pidän, on keveys ja jossain määrin minimalistinen muotoilu. Lisäksi tuo luonnon värinen istuinristikko antaa myös luonnonläheisen fiiliksen ja industrialistinen ilme pehmenee.

Halusin tuolin kaveriksi jotain pehmeää ja päätin hankkia lampaantaljat tuolien pehmusteiksi. Kuvassa vilahtaa yksi kandidaatti, mutta koska muitakin on harkinnassa niin ei siitä tällä kertaa sen enempää.




Tuolin historiaa
Designed in 1995 by Piero Lissoni, the Frog chair is considered the pioneer of the low and wide proportion seat cultivating a new way to live in a more relaxed and understated manner. Celebrating its 20th anniversary, Living Divani has updated this classic, yet kept its distinctive essence and characteristic of lightness. Today, the most contemporary soul of the Frog emerges in a total black Carbon Fiber version giving the iconic seat a sophisticated urban edge. A favorite of Luminaire, we are glad to attest to the chair’s good design by it being as relevant today as it was when it was first designed. Standing the ultimate design trial - the test of time. 

Harmonious proportions and a sense of understated luxury are the distinguishing elements of Living Divani, a dynamic Italian family run business. In 1998 Piero Lissoni formed a strategic alliance with the company and since then, has expressed the firm’s unmistakable style – discreet, neutral in its forms, light and dynamic with a well-balanced and essential design that combines clean lines and shapes with ergonomics and comfort. His highest goal is simplicity as a way of thinking, as an attitude that holds a great inner complexity. With understated ease, all his designs scale down and get to the essence of things.

The Italian born architect, Piero Lissoni has established himself as one of most notable names is contemporary design for his clean, industrial aesthetics. His approach begins from a humanistic vision that, for him, is the only one that would make sense to a true designer no matter the medium. The Frog chair, low to the ground with wide legs to support its generous seat and slightly reclined back, offers an inviting place to unwind. 
Lähde: www.luminaire.com

Monday, 10 October 2016

The frog moved in da house

Joillakin naisilla on onni ja mahdollisuus sisustaa kotia omin päin ja omin valinnoin. Joillakin ei. Ja minä kuulun jälkimmäisiin. Sellaiset naiset, jotka päättävät pääasiassa yksin kodin sisustuksesta ihailevat usein sellaisia, joiden mies on kiinnostunut sisustukseen liittyvistä asioista. Minä taas tuskailen välillä päätösten keskellä. Asiassa on monta puolta. Jos saa ihan yksin päättää, on päätöksenteko helpompaa ja ratkaisut löytyvät nopeammin. Ja jos molemmat vielä osallistuvat kustannuksiin eikä miestä kiinnosta sisustusjutut niin kukaan ei kotona valita tehdyistä päätöksistä. 

Meillä mies taas on ollut melkein yhtä kiinnostunut kotimme mööbleeraamisesta kuin minäkin. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. 

Plussaa

+ Miestä ei yleensä tarvitse pakolla raahata sisustuskauppoihin.
+ Koti ei ole naismaisesti sisustettu (jaa no mitähän sekin on, mutta miehen kädenjälki näkyy kyllä).
+ Koti tuntuu kodilta molemmille, kun valinnat on tehty yhdessä.
+ On joku jonka kanssa pallotella mielipiteitä.


Miinusta

- Päätökset syntyvät hitaasti varsinkin silloin kun maut eivät kohtaa.
- Joutuu tekemään kompromisseja.
- Joutuu tekemään myönnytyksiä.

Eli kun on useampi päättäjä niin tarvitaan neuvottelutaitoja, sitkeyttä ja ennen kaikkea aikaa ja voimia, että aina löytyy se sopiva ratkaisu.

Tässä esimakua siitä, kun mies sai tahtonsa läpi ja minä tässä vielä sulattelen valintaa. Eli en tiedä onko se onni vai onnettomuus, että annoin periksi ja tämä kaluste muutti meille. Myöhemmässä postauksessa lisää siitä millainen "Sammakko" muutti taloon. Ja ehkä myöhemmin selviää muuttuiko tämä sammakko silmissäni prinssiksi, ha hah.

Mitenkäs teillä. Kuka päättää?

Kuva: Archiproducts

Friday, 7 October 2016

Kaakeliuuneja kuvastosta

Olen jo aiemminkin kirjoittanut, että haluaisin joskus hypätä ajassa taaksepäin siihen hetkeen kun yli 100-vuotta vanha talomme valmistui ja ensimmäiset asukkaat muuttivat sisään. Mutta olisipa hauskaa hypätä siihen ajanjaksoon kun tulevat asukkaat saivat suunnitella asuntonsa yksityiskohtia ja tehdä valintoja. Vai saikohan siihen aikaan itse vaikuttaa millään tavoin asunnon materiaalivalintoihin? 

No, oli miten oli, yksi asia on jäänyt arvoitukseksi: millä perusteella kotimme kaakeliuunit ovat juuri sellaisia kuin ovat. Miksi toinen on hyvin korkea ja koristeellinen ja valkoinen ja toinen maanläheinen ja jykevä, jalat tiukasti maassa? Ja taisi tulisijoja olla alunperin huoneistossa enemmänkin kuin nämä kaksi. Ne on vain vuosien saatossa purettu kunkin ajan kauneusihanteiden mukaisesti. Voi, kuinka kiinnostavaa olisikin ollut nähdä ne kaikki!



Lähdin googlailemaan ja etsimään tietoa. Kovin paljon sitä ei löytynyt. Mutta sattumoisin päädyin Kansalliskirjaston digitoituihin arkistoihin. Löysin kuin löysinkin sieltä tuon ajan "kuvaston", jossa valinnanvaraa oli pilvin pimein. Kaakeliuuneja parin sadan sivun verran. Syystä tai toisesta huoneistoomme valittiin aikoinaan kaksi hyvin erityylistä kaakeliuunia, olohuoneeseen numero 45 ja työhuoneeseen Gesellius, Lindgren, Saarisen suunnittelema ruskea uuni numero 73. Uunit lienee valmistanut Wilhelm Andstenin Tehdasosakeyhtiö. Se oli oman aikakautensa markkinajohtaja ilmeisesti, vaikkakin sille sittemmin kävikin kalpaten. 


Myös toisessa, myöhemmin ilmestyneessä Turun Kaakelitehtaan kuvastossa komeilee aika samannäköinen kaakeliuuni.




Olohuoneen uunin ehdit vielä käydä kurkkaamassa Instagramin tarinoissa (@goldencupole). Samainen kakluuni nro 45 näytti aikoinaan kuvastossa tältä.




Wilh. Andsténin Tehdas

Wilh. Andsténin Tehdas Oy oli Helsingin Sörnäisissä vuosina 1842–1918 toiminut kaakelitehdas. Tehtaan johtajina toimivat Gabriel Wilhelm Andstén vuosina 1842–1890, Otto Andstén 1890–1916 ja Curt Andstén 1916–1918. Tehtaalla valmistettiin uunikaakeleita, seinä- ja lattialaattoja, taloustavaroita ja pienoispatsaita. Tehtaan valmistamat jugend-ajan kaakeliuunit olivat suunnittelultaan korkeatasoisia.

Kaakeli- ja fajanssitehdas aloitti toimintansa silloisella Kulmavuoren alueella kaupungin ulkopuolella vuonna 1842 ja jo seuraavana vuonna se valmisti 50 000 kaakelia vuodessa. Se kohosi 1870-luvulla alansa johtavaksi toimijaksi Suomessa. Työntekijöitä oli noin sata. Tehdas, sen voimaanlähteenä toiminut tuulimylly sekä työntekijöiden ja johtajan asunnot sijaitsivat kaikki Hämeentien varrella nykyisen korttelin 288 alueella. Suurin osa korttelia siirtyi myöhemmin osuustukkukauppa OTK:n haltuun.

Epäsuotuisan suhdannekehityksen ja yrityksen velkaisuuden seurauksena tehtaan toiminta supistui vuodesta 1912 alkaen, kunnes se lopulta jouduttiin myymään. Turun Kaakelitehdas Oy hankki Wilh. Andsténin tehtaan omistukseensa vuonna 1918 ja yhdisti sen omistamaansa Tikkurilan Kaakelitehtaaseen. Wilh. Andsténin tehtaan toimintaa jatkettiin Tikkurilassa nimellä Wilh. Andsténs Fabriksaktiebolag Dickursby aina vuoteen 1937 asti. Lähde: Wikipedia