Sunday, 31 January 2016

Thank you Sally!

Ihmettelin eilen kun satuin kurkkaamaan blogini lukijamääriä. Mitä ihmettä: lukijoita vaelsi sisään blogiin kuin vapunjuhlijoita Ullanlinnanmäelle vappuna. Pohdin, mitä ihmettä oikein on tapahtunut. Hetken asiaa tutkittuani huomasin, että suuri osa teistä lukijoista virtasi Golden Cupolen sivuille Sally's blogista. Kiitos vaan Sally avusta ja tuesta, sinulla näyttää olevan vankka lukijakunta.

Tosi kiva, että te kokeneemmat bloggaajat teette välillä tällaisia tempauksia niinkuin Sally. Hän nosti omassa blogissaan esille hänen mielestään mahdollisesti muita lukijoita kiinnostavia blogeja. Myönnettäköön, että osittain olin laittanut oman lusikkani soppaan kommentoimalla Sallyn kyselyyn aiemmin. Siinä hän pyysi vinkkaamaan oman bloginsa listaan, jos kaipaa lisää lukijoita. Joten kukapa kissan hännän nostaa jollei kissa itse. 

Kiitos vielä kerran Sallylle. 




Saturday, 30 January 2016

Please give me some artsy ideas

Kun muuttaa uuteen kotiin, kestää aikansa ennen kuin kaikki tavarat ja huonekalut löytävät paikkansa. Kodin rakentamisessa on mielestäni kolme vaihetta. Primäärivaihe, sekundäärivaihe ja viimeistelyvaihe. Tuohon ensimmäiseen primäärivaiheeseen kuuluu vanhasta kodista mukaan tulevien huonekalujen asuttaminen sopiville paikoilleen. Sekundäärivaiheeseen kuuluu puuttuvien huonekalujen ja sisustuselementtien hankinta. Yleensähän muutetaan pienemmästä suurempaan ja silloin uuteen isompaan kotiin mahtuu enemmän huonekaluja ja muita sisustusjuttuja.  Ja sitten kun nämä vaiheet on saatu päätökseen, tulee viimeistelyn aika. 

Tuo viimeisin vaihe on se kaikkein haastavin ainakin minulle. Viimeistelyvaiheeseen kuuluu taulujen, verhojen ja muiden ns. koriste-esineiden hankinta - jos nyt kaikkea sitä pikkusälää mitä kodeissa on, voi koriste-esineiksi kutsua. Meillä sitä on suhteellisen vähän, sillä tykkään klassisen minimalistisesta tyylistä. Ja nyt olemme jumittaneet tuossa viimeistelyvaiheessa jo aivan liian kauan. Meillä se tarkoittaa tyhjiä seiniä ja siten sen viimeisen pisteen puuttumista kodin sisustuksesta. Katsokaapa vaikka tätä. Kuva on työhuoneestamme olohuoneeseen. Eikö tuo seinä huudakin jotain taidetta koristeekseen? Kaakeliuunin vieressä seisova lipasto on nyt siinä täytteenä, jotta seinä ei huutaisi tyhjyyttään. Sen voin hyvin siirtää muualle. Mutta j o t a k i n tuohon nyt pitäisi keksiä. Mutta mitä? Otan ilomielin vastaan ideoita, rakkaat lukijani. 


Friday, 29 January 2016

Home sweet home

Tämä on ensimmäinen viikonloppu muutamaan viikkoon kun olen o i k e a s t i kotona koko viikonlopun. Tai en siis ole matkoilla. Pari viikonloppua reissattuani huomaan, että oma koti kullan kallis pitää tosiaankin paikkaansa. Koti on paikka, jossa saa akkunsa ladattua, jossa voi olla juuri niin rennoissa kotivaatteissa kuin haluaa ja jossa on tilaa hengittää.

Niin ihanaa kuin matkustaminen onkaan, niin kotona oloa ei voita mikään matka. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan matkustamista, mutta matkustamisen yksi hyvä puoli on kotiin paluu. Mä niin tykkään meidän kodista. Viikonlopun suunnitelmissa on haahuilua kotona ja kaupungilla, ehkä hieman sporttailua ja rentoilua. Ja pitkä aamu-unia. Olen niin illan virkku ja aamun torkku. Eli rentoa ja hauskaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolen!





Thursday, 28 January 2016

Throwback Thursday

Torstain kunniaksi saat hypätä kanssani ensin sinivalkoisille siiville ja sitten suksille. Ja kääntää katseet toissa viikonloppuun. Nythän on TBT! Sain vihdoin tyhjennettyä kamerani sisältä löytyvät aarteeni, joten tässä pieni kuvakertomus Levin reissustani. Pikku breikki arkiviikkoon tekee aina välillä terää ja tämäkin reissu oli varsin onnistunut. Etenkin kun pakkanen laski inhimillisiin lukemiin ja lumi oli niin hyvää kuin se vaan Lapissa tähän vuodenaikaan voi olla. 

Mutta ensin oli päästävä matkaan ja matkahan sujui kaikkein nopeimmin Finskin kyydissä. Levi on muuten siinä mielessä kiva Lapin hiihtokohde, että lentokenttä sijaitsee sopivan lyhyen matkan päässä itse varsinaisesta kohteesta. Nopea siirtyminen siis profiililtaan vähän jyrkempiin maisemiin, jossa suksillekin löytyy oikeasti käyttöä.


Early bird eats the worm. Näillä leveysasteilla aurinkoa ei kovin paljon vielä tammikuussa näy, joten aikainen startti tarkoittaa keinovalossa hiihtoa. Mutta silloin saa ainakin ensimmäisenä piirtää suksensa jäljet mäkeen. OK, nuo ekan kuvan jäljet on piirtänyt moottorikelkka, en minä.




Mutta kyllähän se aurinkokin niin kovasti yrittää kurkistaa sieltä tunturien tai horisontin takaa ja jos oikein hyvin käy saattaa auringon valoa nähdä hetkisen verran.


Levin ihan parhaat pizzat löytyvät muuten ravintolasta nimeltään Renna. Pizza oli niin suuri etten meinannut saada sitä mahtumaan kuvaan. Purskahdin nauruun tuon pizzan nähdessäni ja jouduin tiedustelemaan tarjoilijoilijalta olinko tilannut perhepizzan. Nam, melkien kaikki meni silti, se oli niiin hyvää. Suosittelen.


Ja maisemia ja lisää maisemia. 



Ja viikonlopun hauskanpidon jälkeen koittaa tietysti kotimatka ja Helsingin valot kertovat: kohta ollaan kotona taas. Home sweet home.


 

Playing with my camera

Joskus aiemmin kerroin käyneeni valokuvauskurssilla. Kurssin jälkeen olenkin leikkinyt kameran kanssa aina kun sille päälle satun. Tässä yksi esimerkki kameraleikistä. Olen hiukan käsitellyt kuvia Picmonkey:llä lisäämällä tarkennusta ja kylläisyyttä.

Saavuin toissa viikon matkaltani takaisin Helsinkiin. Niinkuin varmaan tiedätte niin lentomatkan lähestyessä haluaisi jo päästä kotiin. No matkan loppumetrit voi käyttää kameralla leikkien kuten itse tein. 

Otin ensin kuvia ensin maan kamaralla näkyvistä valoista. 


Sitten tarkensinkin koneen ikkunaan enkä maisemaan. 


Eikä tässä vielä kaikki. Hauskat "taidekuvat" syntyivät yksinkertaisesti vain laittamalla riittävän pitkä valotusaika ja tärisyttämällä kameraa. Jaa, pitääpä harrastaa tätä ajankuluksi hieman enemmän. Mitäs tykkäätte?






Tuesday, 26 January 2016

Happiness - observations from life

Joinakin hetkinä elämässä ymmärtää mitä onnellisuus on. Tuo tunne ei kulje mukana koko ajan arjen kiireissä ja oravanpyörää juostessa vaan pulpahtelee pintaan aina siellä sun täällä. Pitäisikö onnea kokea ihan joka hetki? Ei minun mielestäni. Minusta sen kuuluu olla tunne, johon havahtuu aina aika ajoin ja jonka olemassa olosta on juuri sillä hetkellä kiitollinen. Voin olla superonnellinen lasteni menetyksestä tai mieheni ilosta tai vaikkapa isäni tyytyväisyydestä. Ja päin vastoin kun noita positiivisia tunteita ei ole muilla, harvoin on itsellänikään. Viime viikonloppuna olin onnellinen nähdessäni tyttäreni vihdoin saavuttavan sellaista mitä hän oli jo kauan toivonut. 

Tunnen siis onnea silloin kun näen läheisteni olevan onnellinen. Onni ei saisi olla riippuvainen muista ihmisistä, mutta mielestäni onni on vahvasti kytköksissä lähellä oleviin ihmisiin. Mitä mieltä sinä olet? Tuleeko onni itsestä vai onko se kombinaatio sinusta ja muista?





Happiness in my mind is connected to the closest people I have in my life. When they are happy I am happy. As simple as that. Yesterday I felt happiness for my daughter who reached her goal she'd been longing for. And I feel happy seeing my husband to succeed or my dad to feel happy for something. People say happiness should come from yourself but I disagree. I think happiness is a feeling you reach when you see your loved ones being happy. Or what do you think?



Wednesday, 13 January 2016

Wedding anniversary - almost in Tahiti

Eilen kirjoittelin aiemmasta hääpäivän vietostamme, joka ei sujunut ihan kaikkein romanttisimmalla tavalla. Tällä kertaa mieheni ilmoitti jo etukäteen, että nyt on aika juhlistaa yhteistä taivaltamme hieman toisenlaisella tavalla. Hän kutsui minut hääpäivän kunniaksi valitsemaan itselleni mielestä korua Atelier Torbjörn Tillanderillle

Juu, kyllä tällaisia miehiä on olemassa. Mutta mieheni on aina ollut tällainen. Silloin suhteemme alkuaikoina, kun itse olin jo päässyt vakkaritöihin ja mies vielä opiskeli hän pinnisteli jostain minimibudjetistaan aina rahaa ostaakseen minulle jonkun kivan synttärilahjan. Ja kiitos siitä hänelle, hänen ostoksensa ovat aina osuneet nappiin.

Tahiti-helmikorua katsellessani voin kuvitella meidät mielikuvitusmatkalle jonnekin Etelämeren saarelle. Tahitin-helmet kuuluvat viljeltyihin merivesihelmiin. Viljellyt helmet syntyvät samalla tavalla kuin aidot helmet, mutta viljellyissä helmissä asetetaan simpukan sisälle  helmen kasvun aiheuttava ärsyke.  Tahitin helmet kasvatetaan suurikokoisissa simpukoissa. Niiden helmiäiskerros on erittäin paksu ja ne ovat kooltaan 10-20 mm. Jotenkin Tahitin-helmien maanläheinen olemus vetoaa minuun. Näistä helmistä on olemassa aivan ihania rannekoruja ja korvakoruja myöskin samaisessa liikkeessä.

Niinpä, vaikka lumimyräkkä tuolla ulkona puhalteleekin voin sanoa, että "Love is in the Air" tuplasti: rakastamaani lunta tupruttaa ja saan viettää hääpäivää rakkaani seurassa.







Tuesday, 12 January 2016

Hääpäivän viettoa rautakaupassa

Päätimme mieheni kanssa joskus aikonaan hääpäivää valitessamme, että meille ei sitten kesähäitä tule. Joten hääpäiväksemme valikoitui 13. tammikuuta tuona kyseisenä vuonna. Kyllä, ihan rohkeasti 13. päivä - kyseessä ei sentään ollut perjantai. No, olemme yhä vielä yhdessä, joten ehkäpä se ei sittenkään ollut mikään hullumpi päivä mennä naimisiin.

Hääpäiväähän kuuluu viettää ikimuistoisilla ja romanttisilla tavoilla. Tai niin ainakin olen kuullut. Mutta aina se ei tahdosta huolimatta ole mahdollista.

Siitä on muutama vuosi aikaa, kun kotimme remontin loppuvaiheet kävivät kuumimmillaan. Joka ikinen vapaa hetki kului ajaen roskaa kaatopaikalle tai hakien rautakaupasta sitä puuttuvaa laastia tai niitä sopivan pitkiä ruuveja. Jos olet joskus remonttia tehnyt ja käyttänyt apuna remppamiehiä niin tiedäthän myös sen tilanteen, että juuri rautakaupasta heille jotain tuotuasi he huomaavatkin, että "nyt meiltä puuttuu vielä sitä ja tätä". Ja sitten kiiruhdat sitä puuttuvaa juttua hakemaan, jotta työt edistyisivät aikataulun mukaisesti. Ja tämä kaikki sen normaalin työpäivän päätteeksi. No tuona remppavuonna meillä olisi ollut 10-vuotishääpäivä, mutta se sujui niinkin romanttisissa merkeissä kuin rautakaupassa. Nimenomaan hakemassa jotain tuiki tärkeää, joka piti saada juuri sillä hetkellä. Ja siellä rautakaupassa jostain syystä ei ollut edes mukana mieheni vaan poikani. Että se siitä romantiikasta.

Tuosta viisastuneena nyt huominen hääpäivämme saattaa olla vähän enemmän ennakko-odotusten mukainen ainakin jos tästä lahjasta jotain voi päätellä...



Sunday, 10 January 2016

Love is in the air

Juuri tällaista sen pitää olla ei yhtään enempää eikä vähempää. Jotain sellaista, joka saa sydämen tykyttämään innosta ja mielen virkeäksi ja innostuneeksi. Jotain sellaista mitä odottaa tosi kauan ja kun se sitten tulee niin ei toivoisi sen loppuvan.

Nimittäin OIKEA TALVI ja LUMI!

Mikään ei ole parempi tammikuun sää kuin se mikä meillä juuri tänään on. Sopivasti pakkasta ja vitivalkoinen lumi leijailee isoina hiutaleina hiljalleen taivaalta liittyäkseen muiden hiutaleiden joukkoon maassa näkyvään pehmeään puhtaan valkoiseen lumivaippaan. Minä sanon sen tämä on rakkautta ilmassa - love is in the air.

No helppohan se on minulla sanoa näin kaupungin keskustassa asuvana. Muut hoitavat lumityöt ja auton kaukolämmitin ohjaa lämmityksen päälle silloin kun sitä johonkin tarvitsee. Mutta mieluummin näin, kuin se talvi, jonka viime vuonna näimmme. Näin se pitää olla. Ihan mahtavaa! Mitä sinä tykkäät: lumi on jees vai no thank you?








Wednesday, 6 January 2016

Pretty things around me

Kävelen katua ja katson eteen, mutta en näe kuitenkaan mitään muuta kuin ohi kiitävät ihmiset ja punaiseksi vaihtuvat liikennevalot. Syön, mutta teen sen vain velvollisuudesta. Puhun, mutta en kuuntele. Stop! Elämä menee tällä vauhdilla ohi.

Edellisessä postauksessa viittasin uuden vuoden lupaukseeni painaa mieleeni ja (ikuistaa kameraani) pieniä nautinnollisia asioita arkielämästäni. Ja olen yrittänytkin noudattaa tätä nyt kohta viikon ajan. 

Ostan miehelleni joululahjaksi purkillisen lakuja ja syön itse puoliajatuksissani niistä leijonan osan. Hyi minua.  Stop! Hankin joulun jälkeen niitä kolme purkillista ja nautiskelemme koko perhe niistä täysillä. Nam, maailman parasta lakritsia. Tuo pronssin värinen Johan Bülowin lakritsi on suosikkini.


Kun kävelen sitä samaa reittiä, jota olen astunut jo niin monta kertaa elämässäni, pysähdyn välillä ja katson ympärilleni. Mitä kaikkea kaunista ympärilläni onkaan. Otan kuvan lumessa narskuvista kengistäni.




Ja pysähdyn liikennevaloihin ja sen punaisten liikennevalojen katsomisen sijaan katsahdan taakseni vain nähdäkseni auringon kajon taivaan rannassa.


Teen sunnuntaipromenaadin kaupungille ja ohitan presidentinlinnan. Stop! Ikuistan kultaisena kimaltavat aidan tolpat. 


Käymme miehen kanssa kävelyllä pakkasessa pitkin Helsingin katuja. Stop! Ikuistan vielä jouluvalaistuksessa olevan Kaupungintalon.


Niin paljon kaunista löytyy ympäriltämme kun vain huomaisimme sen. Minä ainakin yritän. Yritäthän sinäkin?


Tuesday, 5 January 2016

You only live once

Viime vuosi piti sisällään aikamoisen määrän reissuja ja matkoja ulkomaille (Alpeille, Singaporeen, Pariisiin). Pohdin vuoden lähestyessä loppuaan, että tälle vuodelle noita matkoja voisi olla hiukkasen vähemmän. Mutta sitten tarjoutui mahdollisuus lähteä pidennetylle viikonloppu reissulle tyttöpoppoossa opiskelukavereitteni kesken. Ja tässä sitä ollaan. Nyt on tuokin matka sitten buukattu. Ja se suuntautuu, yllätys, yllätys, alla olevan kuvan kaltaisiin maisemiin.



Loman pitäminenhän ei ole muusta kiinni kuin ajasta ja rahasta - joissain tapauksissa myös seurasta. Mutta seurasta minulla ei ole koskaan ollut puutetta onhan tuo mies yhtä innokas matkustaja lapsista puhumattakaan. Nuorempikin on jo nyt hyvissä ajoin kysellyt minne me ensi kesänä matkustetaan, aivan kuin se olisi itsestään selvyys, että jonnekin taas lähdetään. Mihin olenkaan lapseni opettanut... 

Töissäkin tuntuu kuin olisi töissä lentokentällä kun aina joku kolleegoistani on saapumassa joltain matkalta tai lähdössä johonkin. Ja kyse ei ole työmatkoista vaan reissuista ystävien tai perheen kesken. Ja ei, en millään tavalla ole matkailuun liittyvällä alalla normaali työssäni.

Mutta kerran täällä vain eletään ja eletään sitten kuin viimeistä päivää.

Tapanani ei ole ollut koskaan tehdä uuden vuoden lupauksia Nyt olen kuitenkin luvannut itselleni yrittää löytää jokaisesta arkisesta päivästäkin jotain kaunista, sillä suurin osa elämästämme on sitä arkea. Ja nauttia myös niistä päivistä kun en ole matkoilla, sillä mitä se sellainen elämä on, jossa vain odotetaan ihan jotain muuta kuin mitä meillä on tässä ja nyt tai kaihostellaan menneitä?