Tuesday, 26 January 2016

Happiness - observations from life

Joinakin hetkinä elämässä ymmärtää mitä onnellisuus on. Tuo tunne ei kulje mukana koko ajan arjen kiireissä ja oravanpyörää juostessa vaan pulpahtelee pintaan aina siellä sun täällä. Pitäisikö onnea kokea ihan joka hetki? Ei minun mielestäni. Minusta sen kuuluu olla tunne, johon havahtuu aina aika ajoin ja jonka olemassa olosta on juuri sillä hetkellä kiitollinen. Voin olla superonnellinen lasteni menetyksestä tai mieheni ilosta tai vaikkapa isäni tyytyväisyydestä. Ja päin vastoin kun noita positiivisia tunteita ei ole muilla, harvoin on itsellänikään. Viime viikonloppuna olin onnellinen nähdessäni tyttäreni vihdoin saavuttavan sellaista mitä hän oli jo kauan toivonut. 

Tunnen siis onnea silloin kun näen läheisteni olevan onnellinen. Onni ei saisi olla riippuvainen muista ihmisistä, mutta mielestäni onni on vahvasti kytköksissä lähellä oleviin ihmisiin. Mitä mieltä sinä olet? Tuleeko onni itsestä vai onko se kombinaatio sinusta ja muista?





Happiness in my mind is connected to the closest people I have in my life. When they are happy I am happy. As simple as that. Yesterday I felt happiness for my daughter who reached her goal she'd been longing for. And I feel happy seeing my husband to succeed or my dad to feel happy for something. People say happiness should come from yourself but I disagree. I think happiness is a feeling you reach when you see your loved ones being happy. Or what do you think?



No comments:

Post a Comment