Tuesday, 5 January 2016

You only live once

Viime vuosi piti sisällään aikamoisen määrän reissuja ja matkoja ulkomaille (Alpeille, Singaporeen, Pariisiin). Pohdin vuoden lähestyessä loppuaan, että tälle vuodelle noita matkoja voisi olla hiukkasen vähemmän. Mutta sitten tarjoutui mahdollisuus lähteä pidennetylle viikonloppu reissulle tyttöpoppoossa opiskelukavereitteni kesken. Ja tässä sitä ollaan. Nyt on tuokin matka sitten buukattu. Ja se suuntautuu, yllätys, yllätys, alla olevan kuvan kaltaisiin maisemiin.



Loman pitäminenhän ei ole muusta kiinni kuin ajasta ja rahasta - joissain tapauksissa myös seurasta. Mutta seurasta minulla ei ole koskaan ollut puutetta onhan tuo mies yhtä innokas matkustaja lapsista puhumattakaan. Nuorempikin on jo nyt hyvissä ajoin kysellyt minne me ensi kesänä matkustetaan, aivan kuin se olisi itsestään selvyys, että jonnekin taas lähdetään. Mihin olenkaan lapseni opettanut... 

Töissäkin tuntuu kuin olisi töissä lentokentällä kun aina joku kolleegoistani on saapumassa joltain matkalta tai lähdössä johonkin. Ja kyse ei ole työmatkoista vaan reissuista ystävien tai perheen kesken. Ja ei, en millään tavalla ole matkailuun liittyvällä alalla normaali työssäni.

Mutta kerran täällä vain eletään ja eletään sitten kuin viimeistä päivää.

Tapanani ei ole ollut koskaan tehdä uuden vuoden lupauksia Nyt olen kuitenkin luvannut itselleni yrittää löytää jokaisesta arkisesta päivästäkin jotain kaunista, sillä suurin osa elämästämme on sitä arkea. Ja nauttia myös niistä päivistä kun en ole matkoilla, sillä mitä se sellainen elämä on, jossa vain odotetaan ihan jotain muuta kuin mitä meillä on tässä ja nyt tai kaihostellaan menneitä?

No comments:

Post a Comment