Wednesday, 29 June 2016

Last minute holiday plans

En ole koskaan ollut ns. "äkkilähtö" tyyppiä lomien suhteen. Päin vastoin. Minä olen meidän perheen matkatoimisto eli se joka on tähän saakka viilannut kaikkien matkojen yksityiskohdat  paikoilleen aina hyvissä ajoin ennen matkan alkua. Jossain vaiheessa mieskin kysyi, pitääkö noita majoituksia ja lentoja noin kauan tiirailla, etkö jo voisi vaan buukata jotain? Johon esitin vastakysymyksen: Oletko joskus ollut matkalla, jossa asiat ovat menneet pieleen huonon suunnittelun takia. No vastaus oli tietysti ei.

Suunnittelu on joskus puoli matkaa ja joskus yhtä tuskaa. Miten teillä hoituu nämä asiat? Kuka teillä varaa matkat (siis jos matkustatte) ja varaatteko hyvissä ajoin vai viime tipassa?

Tälle kesälomalle emme olleet varanneet mitään monista syistä johtuen. Mutta mitä lähemmäksi loma tuli, niin sitä suuremmaksi matkakuume kasvoi ja tässä sitä ollaan. Joskus on hauska huomata löytävänsä uusia puolia itsestään.  Eli muutama tunti surffausta eri sivustoilla ja nyt on lennot ja majoitus sekä auto buukattu. Vive le France, täältä tullaan! Kuvassa viime tipassa varaamani majoitus. Toivottavasti matka onnistuu myös tällä äkkilähtö-taktiikalla.




Sunday, 26 June 2016

Retkivinkkejä kesäviikonloppuihin tai -lomapäiviin

Miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun retkikenkää kolottaa? Pääkaupunkiseudun liepeillä on paljon retkikohteita, joihin hurauttaa pienessä hetkessä. Eräs suosikkipaikoistani on Gumbostrand Konst & Form, joka sijaitsee Sipoossa.  Paikka ei pidä kovin paljon melua itsestään ja sijaitsee hieman syrjässä, joten se unohtuu helposti, kun suunnittelee viikonloppu- tai kesälomaretkeä. Mutta paikka on valtavan ihana keidas meren rannan lähettyvillä, metsän siimeksessä. Katsottavaa ja ostettavaa löytyy sekä taiteen, että sisustuksen ystäville ja vatsa täyttyy modernin kahvilan makoisista antimista. Joka ikinen kulma on viimeistelty wc-tiloja unohtamatta. Kaunista.







Kirjoitin jo viime vuonna postauksen paikasta ja se löytyy täältä. Mutta pakko oli nostaa uudelleen tämä ihanuus esiin. Visiitti sinne kannattaa aina, niinkuin meillä viime viikonloppuna. Aika wautsi paikka, vai mitä?

Kun sitten olimme jo niin sanotusti "tien päällä" keksin samalle reissulle toisenkin kohteen. Pyysin miestä kääntämään ratin kohti Koiramäen Pajutallia, sillä olin painanut tuon paikan nimen aivojeni sopukoihin joskus aikaa sitten. Ja kun jo istuttiin autossa niin miksipäs ei samaan päivään mahtuisi toinenkin kohde.Keula kohti Tuusulaa siis. 

Koiramäen Pajutallin konseptiin kuuluvat useat pajutöitä pursuavat piharakennukset, lapsille viihdykkeeksi pari possua ja kaneja, country-henkinen myymälä sekä symppis kahvila. Ja niin, se olkihattu löytyi siis täältä.




Kolmas sympaattinen matkakohde sijaitsee Läntisellä Uudellamaalla. Satuin poikkeamaan Inkoossa Vanha Wihtori -nimisessä sisustus-/ antiikkikaupassa jokin aika sitten. Liike sijaitsee Helsingistä Tammisaareen vievän tien varrella. Myymälä näyttää ulkoapäin hyvinkin vaatimattomalta, mutta on varsinainen aarreaitta hyväkuntoisen antiikin ja romanttisemman tyylin ystäville. Kiinnitin huomioni laadukkaasti kunnostettuihin 50-luvun huonekaluihin, joista on pikkuhiljaa tulossa kysyttyä tavaraa. Mutta syykin selvisi aika pian. Myymälä on perustettu entisöintipajan kylkiäiseksi eli ammattitaito kunnostamiseen löytyy hyvinkin läheltä. Yrityksen nettisivut tosin kaipaisivat hieman freesausta, sillä ne eivät anna kovin houkuttelevaa kuvaa myymälän tunnelmasta. Mutta jos tykkäät antiikista niin suuntaa paikan päälle katselemaan. Tässä ainokainen kuva myymälästä, jonka tajusin ottaa. Pohdin myymälässä: mihinkähän sijoittaisin tuon ihka ihanan matka-arkun? No se jäi ostamatta.



Mitä sinä suosittelisit meille seuraavaksi retkikohteeksi?


Gumbostrand Konst & Form
Vainuddintie 72-28
01150 Söderkulla
www.konstoform.fi

Koiramäen Pajutalli
Forsteninkuja 10 as 1
04360 Tuusula
040 - 539 6641 / Annukka Menna
paju@koiramaenpajutalli.fi

Vanha Wihtori
Yksityistie 11
10210 Inkoo
Puhelin: 050-5763505

What else could I wish for?

En oikein edes tiedä mitä tästä keskikesän juhlasta pitäisi kirjoittaa, sillä te siellä ruudun toisella puolen olette varmaankin taltioineet omiin aivosopukoihinne ja muistikorteillenne vähintäänkin yhtä upeita muistoja kuin minäkin. Ja siitä saamme kiittää ennen kaikkea säiden haltijaa, sillä en edes muista milloin viimeksi olen saanut viettää juhannusta Suomessa tällaisessa säässä. Ok, monena vuotena olemme paenneet Suomen koleaa juhannusta jonnekin lämpimään saadaksemme osamme edes hetkisen verran lämmöstä. Mutta nyt pysyttelimme ihan Suomessa ja suuntasimme energiamme veneilyyn saaristossa. Ja se, jos jokin, oli nappiin mennyt valinta.

Vaikka juhannusaattona sade hiukan ropisi, saimme pienen hetken nauttia auringon pilkahduksista pilvien lomasta. Ja palella ei tarvinnut lainkaan. 




Juhannuspäivä puolestaan antoi parastaan. Voi jukra mikä veneilykeli, ei paremmasta tietoakaan. Ja aurinkoa ja vauhtiakin riitti. Mutta ehkä tiesitkin jo tämän, jos seuraat minua Instagramissa (@goldencupole). Sieltä voit kurkata myös vauhtivideon mereltä. Brrrrrrmmmmm!










Ihanaa viikonlopun jatkoa, nauttikaahan helteestä sunnuntainakin!

Monday, 20 June 2016

Where ever I lay my hat that's my home

Mitä tehdä sellaisena viikonloppuna kun taivas kaataa vettä niskaan saavikaupalla ja taukoamatta? Vitsit olivat vähissä viime viikonloppuna kunnes saimme kuningasidean: teemme pienen autoretken jonnekin lähiseudulle aikamme kuluksi. Vaihtoehtojakin oli useita, mutta päädyimme jälleen yhteen tuttuun ja turvalliseen ja toiseen ex-tempore kohteeseen. Niistä myöhemmin tulevassa postauksessa lisää. 

Matkatuliaisena mukaan tarttui tämä. Sovittelin olkihattua päähäni ja päätin ostaa sen tuolta samalta istumalta. Jollei kesä tuo tullessaan riittävän aurinkoisia päiviä niin ainakin tuo sopii koristamaan kesämökin seinää, jollei muuta. Tyttäreni tosin totesi nähdessään hatun päässäni, että tuota et kyllä osta. Noloa varmaan jo tuossa iässä todeta äitinsä muuttuneen hattuäidiksi, hah, hah. Mutta viis minä siitä, nyt hattuni odottaa sopivaa käyttöhetkeä.


Mistä tämä ihana hattu sitten löytyi? Vihjeen löydät Instagram-tililtäni: @goldencupole, liity siis seuraamaan sitäkin!

Ihanaa alkuviikkoa sinne ruudun toiselle puolen, lähden nyt sovittelemaan hattua päähäni (kun tytär on jo iltaunilla;)

Saturday, 18 June 2016

Picking apples

Joko nyt on sadonkorjuun aika? Alkukesästä? No minulle ainakin. Kävin poimimassa omenoita itselleni.

Olen tähän saakka ollut pöytäkoneen varassa blogipäivitysten suhteen ja postausten kirjoittelu matkoilta on jäänyt siten hoitamatta tyystin. Vanha läppärini muuttui tarpeettomaksi iPadin hankkimisen myötä vuosia sitten ja sitten kun bloggauksen aloitettuani havahduin läppärin tarpeeseen, oli aika jo auttamattomasti ajanut vanhan koneen elinkaarensa päähän. Lue: virukset olivat vallanneet miniläppärivanhuksen. Kotona pöytäkoneelle riitti muitakin käyttäjiä ja kyllästyin myös kyttäämään omaa vuoroani.

Jokainen ajanjakso tulee tiensä päähän, niin tämäkin. Sillä nyt minulla on ihan upouusi ikioma kultainen Omena eli Applen 12 tuumainen kullan värinen läppäri omassa käytössäni. Ja mikäs tässä sateen ropistessa ikkunaan istua sisällä ja pähkäillä tarttuisinko uusimpaan pokkarihankintaani Jens Lapiduksen dekkarin käänteisiin vaiko läppärin kautta netin syövereihin. No tässä siis ihka ensimmäinen postaus uudelta laitteelta, voilá. Että terveisiä täältä kotitoimistolta rakkaat lukijat.

Moni teistä lukijoista kirjoittelee itsekin blogia. Millä te kirjoittelette: pöytäkoneella vaiko läppärillä? Mobiilissa muodossa ainakin Bloggerin sovellus on tosi kömpelö. Kuinka lienee laita Wordpressillä ja muilla alustoilla kirjoittelevilla? Löytyykö niille iPadilla toimivaa fiksua versiota? Ainankin kuvankäsittely on iPadilla hankalaa vaikka tekstithän silläkin saa aikaan.

Ihanaa sadelauantaita sinne ruudun toiselle puolen!






Monday, 13 June 2016

Should we stay or should we go?

En tiedä kuinka paljon teillä muilla on tapana matkustaa, mutta meidän perhe reissaa aika paljon. Ja lapset ovat jo pienestä pitäen tottuneet siihen, että laukkuja pakataan ja matkalle lähdetään aika ajoin. Siitä on tullut tapa tai ei oikeastaan ole tullut vaan se oli jo tapana ennen lasten syntymää. Heidän syntymänsä ei siis vähentänyt matkustus intoa mihinkään vaan matkustaminen tehtiin varsinkin lasten ollessa vauva- ja taaperoiässä heidän ehdoillaan.

No, nyt on peiliin katsomisen paikka. Tälle kesälle ei ollut mitään sen kummempia matkoja buukattuna varsinkin kun viime talvi ja kevät olivat yhtä matkan tekoa. Siitä ihmeissään nuorimmainen aloitti jo hyvissä ajoin keväällä kunnon lobbauksen kesämatkan puolesta. "Kyllä meillä täytyy joku matka olla suunnitteilla, onhan, onhan?" Ja me aikuiset olimme kahden vaiheilla josko vietettäisiin tämä kesä kuitenkin kotimaassa. Eli me vanhemmat voimme vain katsoa itseämme peiliin ja todeta, että itsehän olemme samanlaisen matkustuskuumeen noihin murusiin tartuttaneet. Ja se näyttää istuvan aika syvällä. Isoveljellä ei vastaavaa kuumetta ollut havaittavissa, onhan hän tälläkin haavaa leireilemässä ulkomailla kavereiden kanssa. Ja varmaankin viihtyy tyytyväisenä kotonaan kun matkaltansa kotiutuu.

Niinpä keksin Tukholman risteilyn tuon neitokaisemme matkakuumetta taltuttamaan ja se sujuikin tällaisissa merkeissä.




Olin kuullut paljon hyvää Tukholman valokuvataiteen museosta, Fotografiska, joten suuntasimme ensin sinne.



Rakennuksen yksi kauneimmista osista löytyi ylimmän kerroksen kahvila/ ravintolasta, josta aukesivat panoraamaikkunat merenlahdelle. Jo näkymä ikkunoista oli kuin taideteos itsessään. Tässä minä ja muru.





Ja loppupäivä kului kaupungilla ostosten ja lounaan merkeissä. 





Jospa tästä tulisikin sellainen intiaanikesä Suomessa, johon ei mitään matkoja tarvita. Veneretket saaristoon ja mökkiretket tarvittaessa. I'll keep my fingers crossed. Tai ehkäpä sittenkin... katsotaan miten käy.












Wednesday, 8 June 2016

Inspiration for my daughter's room

Olen jo kauan pähkäillyt ideoita kuinka sisustaa tyttäremme huone. Silloin kun remontti valmistui, huoneeseen hankittiin välttämättömimmät jutut kuten sänky ja säilytystilaa ja myöhemmin muut oleelliset jutut kuten kirjoituspöytä ja tuolit sekä sohva. Mutta koska tuossa vaiheessa ajatukseni eivät olleet riittävän kirkkaat sen suhteen mikä on määränpää oli lopputulos jonkinmoinen sillisalaatti. Nyt ajatukseni ovat jo hitusen selkiintyneet ja kirjoittelin aiemmin yöpöytä hankinnasta, kas täällä. Kirjoituspöydän tuolitkin on uusittu (postaus tulossa) ja moni muukin asia mietinnässä. 

Mutta koska kokonaisuus ratkaisee, olen saanut kuningasidean, jonka toteuttaminen saattaa olla haastavaa. Mistä löytäisin loistavan ja e d u l l i s e n puusepän valmistamaan tällaiset ihanat puolipaneloinnit huoneeseen? Siinäpä vasta pulma. Mutta ne kyllä sopisivat mainiosti tällaisen vanhan jugendtalon tunnelmaan vai mitä. En nyt kuollaksenikaan muista mistä tarkalleen ottaen nappasin nämä inspiraatiokuvat, mutta kauniita ne ovat vai mitä?  

Tuohon voisi varmaan yhdistää hitusen modernia tyyliä niin ah, mikä ihana tytön huone siitä syntyisikään. Ja tyttären huoneen muoto on hieman saman kaltainen vinoine ikkunasyvennyksineen. Sopisi aivan mainiosti meidän kotiin. Itse asiassa tällä tavalla remontoitu huone näyttäisi ilman kalusteitakin kauniilta, joten seinäpanelointi voisi ratkaista loputkin sisustuspohdinnat. Mutta olen kovin hidas mitään päättämään, niin annetaanpa tämän asian hetken muhia aivojen syvissä sopukoissa.



Monday, 6 June 2016

Be proud of yourself

Meillä suomalaisilla taitaa olla hiukan taipumusta jonkin asteiseen vaatimattomuuteen. Jos joku kehuu vaatteitasi saatat sanoa: "Tää on ihan vanha mekko vaan, alennusmyynnistä ostettu." Onneksi koulussa ainakin nuoremmille sukupolville opetetaan jo ihan muuta, ainakin meidän lapsille. Heille opetettiin jo esikoulussa kuinka ottaa kehuja vastaan. Kun joku kehuu sinua sano vain "kiitos" tai voit jopa vastata jonkun vaikka kehuessa kaunista vaatettasi: "Kiitos, niin minunkin mielestäni." 

Tämä tuli mieleeni kun Hernesaarenrantaan avattiin upea sauna-ravintola Löyly. Se on suomalaisen osaamisen taidonnäyte ja jos joku kehut ansaitsee niin arkkitehdit ja hankkeeseen riskillä ryhtyneet yrittäjät. Projekti on saanut maailman lehdistössäkin ylitystä, joka meillä Suomen (sosiaalisessa)mediassa on saatu joillakin tahoilla käännettyä jopa negatiiviseksi. Harmin paikka. Sillä Löyly on kyllä tosi komea. Tekijöillä on aihetta ylpeyteen.

Jos et ole siellä vielä piipahtanut, niin älä pelästy, kadulta päin katsottuna paikka näyttää useimmiten aika täydeltä. Ja iloitsen tästä tietysti yrittäjien puolesta. Mutta hämmästyttävää kyllä, mukaan mahtuu loistavasti, ainakin niinä kertoina kun olen siellä käynyt. Tarjoilupuoli on vielä testaamatta samoin kuin sauna. Mutta esteetikkona olen imenyt kauniista arkkitehtuurista ja suunnittelusta aimo annoksen, jotta voin ylpeänä sanoa: katsokaa, näin me tehdään asiat Suomessa.

Joko sinä olet ehtinyt kurkkaamaan Löylyn uumeniin?







Sunday, 5 June 2016

Why do we live in Finland?

Sen ymmärtää sellaisina iltoina kuin viimesen viikon aikana olemme kokeneet. Tiedättehän, nuo pehmeät ja ihoa hyväilevät kesäillat, joita sattuu kohdalle tavallisesti heinäkuussa. Mutta olemme jo saaneet nauttia niistä touko- ja kesäkuussa. 

Olimme jo kauan aikaa sitten lyöneet lukkoon tämän viikon torstai-illan työkavereiden kanssa ja kantakaupungin asukkaana sain luvan ehdottaa sopivaa terassia ihanan kesäillan viettoon. Kaivarin- ja Hernesaaren rannat uudet houkutukset (Löyly) kävivät tietysti mielessä, mutta koska meitä oli reilut kymmenen henkeä liikkellä päätimme suunnata Katajanokalle Holidayn terassille. Kiva Holidayn omistajille, terassi oli tupaten täynnä, huonompi juttu meille. Mutta eipä tuo ilta vieressä kelluvan Relandersgrundin kannellakaan ollut yhtään hullumpi. Nappailin kuvat Relandersgrundin alakerran sisätiloista vaikka ilta kuluikin kannella istuskellen. 






Skattasta on tullut kovaa vauhtia trendikäs paikka illan vietoille kun muutama muukin Holidayn lisäksi on innostunut avaamaan ovensa keäilloista nautiskelijoille. Kuten esim tämä Bar Chaperon Rouge.



Tällaisina iltoina muistaa sen, miksi Suomessa on ihanaa asua, jos se joskus talven ja syksyn pimeinä tunteina sattuukin unohtumaan.