Thursday, 28 July 2016

Miksi merellä on mukavaa?

Moni teistä tietää jo, että perheemme harrastuksiin kuuluu veneily. Se on tosin hiukan sääaltis harrastus, sillä lähden mieluummin merelle silloin kun on aurinkoinen ja suhteellisen tyyni sää. No mikä sitten tekee veneilystä mukavaa juuri silloin kun säät suosivat ja tuulet ovat suotuisat?

Raitis ilma
Merellä ollessa tulee oleiltua raikkaassa ulkoilmassa tuntitolkulla. Toinen harrastukseni laskettelu ajaa myös saman asian. Jos kotona ollessaan lähtee lenkille tai kävelylle jaksaa harvemmin haukkoa yhtä kauan happea keuhkoihinsa. Ei, vaikka asuisi omakotitalossa. Ulkona tulee oltua sairaan pitkiä päiviä sekä merellä että vuoren rinteillä.



Kauniit maisemat
Mereltä päin katsottuna kaikki näyttää ihan erilaiselta kuin mantereelta päin tarkasteltuna. Ja kaupunki näyttää veneperspektiivistä paljon väljemmältä  ja jopa kauniimmalta kuin asfaltoidulta kadulta katsottuna.




Ja Suomen luonto ja saaristo on vaan niin kaunis. Piste. Ja jopa se kaupunkien rannoilla vellova harmaanruskea vesi saattaakin olla ihanan kirkasta kun vain osaa mennä oikeaan paikkaan merellä. Ei sen puoleen etteikö upeita merellisiä maisemia löytyisi maailmaltakin, mutta jotain tässä suomalaisessa merellisessä ympäristössä vain on.





Hyvä ruoka
Ulkona kaikki maistuu paremmalta - ja niin myös veneessä. Meillä on tapana pakata runsaat eväät mukaan useimmille veneretkille lähtiessämme: Kauppatorilta lihapiirakat, marjat ja herneet, termariin kahvia ja jotain muuta hyvää mukaan. Ja harvemmin sieltä veneeltä on mitään kotiin tuotavaa. Ruoka vaan maistuu niin hyvältä kauniissa maisemissa. Herkut voi syödä veneessä tai rantautua evästauolle johonkin sopivaan paikkaan. Tai sitten voi poiketa haukkaamaan lounaan johonkin kivaan merelliseen ravintolaan matkan varrella, vaikkapa tänne Gula Villaniin erässä Espoon saaressa. Sinne tosin kyllä pääsee yhteysveneellä jos ei satu omistamaan omaa venettä. 



Iloiset ihmiset
Lähtökohtaisesti useimmat merellä liikkuvat veneilijät ovat hyvällä tuulella. On kiva moikkailla täysin tuiki tuntemattomia veneseurueita matkan varrella. Varmaankin heillä on yhtä kivaa kuin meilläkin.


Perheen yhdessäolo
Missä muualla perheenjäsenet viettävät aikaa yhtä tiiviisti kuin veneessä? Harvemmalta löytyy niin iso vene, että veneillessä ei ole muiden perheenjäsnten kanssa tekemisissä hyvinkin tiiviisti. Veneessä puidaan kyky yhteistyöhön sekä hyvässä että pahassa. Mutta silti vietetään kiireetöntä aikaa yhdessä sekä veneessä että satamissa mihin rantaudumme.


Uusiin paikkoihin tutustuminen
Joka kesä keksimme jonkun uuden retkikohteen veneellä. Voisimme kutsua itseämme Kristoffer Kolumbukseksi, niin hauskaa on huomata uusia reittejä tai uusia saaria tai satamia. Jännitystä elämään siis. Ja matkalla saattaa jopa kohdata uusia tuttavuuksia niinkuin tämä taapertaja taannoin. Punkeista tosin en pahemmin tykkää, mutta onneksi koko perheellä on tukevat punkkirokotukset niitä inhokkeja kohtaan.

Ihanaa torstai-iltaa!




Monday, 18 July 2016

Our old country house

Upean Etelä-Ranskan jälkeen meidän oli aika suunnata auton nokka kohti supisuomalaista maalaismaisemaa ja siirtyä maanläheiseen tunnelmaan mökille. Mökillä ollessamme kuulimme surullisia uutisia Nizzasta - olimmehan itse olleet tuossa samaisessa paikassa vain muutamia päiviä ennen terrori-iskua. Ajattelin jälleen, kuinka moni asia elämässä on niin pienestä ja kohtalosta kiinni. Kiitollisina  siis viivymme vielä hetken täällä maalla.

Mökkimme on perheemme vanha sukutila, jossa omistajina on meidän perheen lisäksi muitakin. Siksipä sisustutuksessakin kauniisti sanottuna näkyy monen ihmisen ja sukupolven kädenjälki.   Ei ehkä ihan omaan makuuni, mutta yritin ikuistaa edes jotain kaunista tästä ihanasta vanhasta talosta.




Ja olkoonkin niin, emme ole lähteneet muuttamaan sisutusta omanlaiseksemme paristakin syystä. Ensimmäinen syy on pitkä matka mökille - viivymme mökillämme vuosittain vain korkeintaan viikon-pari. Toinen syy on kunnioitus mennyttä ja historiaa kohtaan. Ehkäpä tulee joskus vielä aika jolloin mekin laitamme jossakin omanlaisemme paikan. Mutta nyt nautimme tästä vanhan talon ihanasta tunnelmasta. Niin, tai voisin kyllä ottaa sen Huvila & Huussi ohjelman Mikko Vesasen joukkoineen tänne tekemään pienen kunnostusprojektin. Vink, vink. Mielestäni he ovat onnistuneet aika hyvin monessa eri projektissa. Mutta toistaiseksi tyydyn toimimaan luontokuvaajana ennen kuin saamme paikat mieleiseeni kuntoon.





Talolla on yli sadan vuoden historia. Isäni peri sen aikoinaan omilta vanhemmiltaan ja nyt me ja lapsemme saamme nauttia vanhan hirsitalon tunnelmasta. Jotain maagista tässä talossa on, sillä lapset nukkuvat vanhojen hirsiseinien huomissa 11 tunnin yöunia. Kun ulkona on helle voi talon sisällä olla ihanan viileää. Talo koostuu valtavasta isosta pirtistä, josta aukeaa ikkunat kolmeen eri ilmansuuntaan. Isossa keittiössä lämpiää puuhella viileinä kesäaamuina ja kaksi kamaria rapattuine uuneineen majoittaa väsähtäneet yöpyjät. Talosta aukeaa näkymät järvelle ja talon toisella puolen on pienempi järvi rantasaunoineen kaikkineen. Aika unelmapaikka siis. 






Mutta mukavaa alkanutta viikkoa teille sinne ruudun toiselle puolen täältä kukkaniittyjen keskeltä!


Thursday, 14 July 2016

Heavenly places

Etelä-Ranskassa on niin monta kaunista kaupunkia, että ettei niihin kaikkiin ehdi mitenkään tutustua samalla reissulla vaikka kuinka haluaisi. Siksi päätimme käydä joissakin pikkukylissä, jotka aiemmilla matkoillamme olivat jääneet väliin. Yksi kauneimmista on Eze Village korkealla vuoren rinteellä Villefranche-sur-merin yläpuolella. 

Edellisen kerran olimme käyneet kylän porteilla silloisen kaksivuotiaan esikoisemme kanssa lastenrattaiden kera vain todetaksemme, että visiitti taitaa jäädä toiseen kertaan. Kylä rakentuu nimittäin mukulakivistä ja rappusista, joiden kipuaminen lastenrattaiden kanssa kesähelteellä on parempi jättää väliin, jollei satu olemaan kehonrakentaja ja rakasta painavien taakkojen raahaamista. Mutta nyt jo lasten kasvettua, oli laitettava rasti ruutuu tämän visiitin osalta. 

Kylän rakentuu kapeista kujista, jotka kiemurtelevat talojen väleissä. Oli kiinnostavaa nähdä kunka hotellien piccolot raahasivat kippikärryillä matkaajien matkalaukkuja hotelleihin. Olivathan ne aika vaikean reitin päässä kylän korkeimmissa osissa. Kylässä sijaitsee myös kuuluisa Jardin Exotique eli kukka- ja kasviharrastajien paratiisi, mutta se on maksullinen puutarha. Ja koimme, että tällä reissulla näemme noita kauniita kukkasia ihan riittävästi muutenkin, joten maksaminen puutarhavisiitistä oli turhaa. Sen sijaan satsasimme kivaan lounaaseen eräässä ravintolassa ja kahveihin Chateau Ezan parvekkeella. Näkymät sieltä olivatkin kerrassaan huikaisevat. Ja olihan kylä itsessäänkin aika viehättävä pikkuisine kujineen.






Kotimatkalla mies vielä halusi kurvata erään huikaisevan kauniin paikan kautta eli Saint-Jean Cap Ferratin Grand Hotel du Cap Ferratin puutarhaterassille drinkeille ja emmekä me muut matkaseurueessa vastustelleet seuratessamme kiltisti perässä tähän kauniiseen paratiisiin. Tässä kyseisessä hotellissa majailivat aikoinaan Somerset Maugham, Charlie Chaplin ja moni muu kuuluisuus aikoinaan. Siis nähtävyys sinänsä. Sisustusbloggarina kuvasin tietysti hotellissa sen minkä pystyin eli naistenhuoneen, aulan ja puutarhan. Kaunista, oi, kunpa voisin joskus asua tuolla edes yhden yön.








Saturday, 9 July 2016

Onks pakko mennä museoon?

Aina lomalle lähtiessään itse kukin tekee suunnitelmia lomapäivien varalle. Yksi on kiinnostunut uimisesta, toinen shoppailusta ja kolmas nähtävyyksistä sekä neljäs kulttuurista. Näinhän se menee ainakin kun matkalle lähtee useampi ihminen eli perhe. Tai sitten nämä kaikki  kiinnostavat jokaista matkaseurueeseen kuuluvaa, mikä lienee harvinaista ainakin kun lapsiperheestä on kysymys. Lapsia kiinnostaa harvemmin nuo jäljempänä mainitut aktiviteetit, jolleivat vanhemmat satu olemaan sen verran ovelia, että osaavat oikealla tavalla ujuttaa jälkikasvunkin päähän innostuksen edes jonkinlaisesta kulttuurin nälästä.

En itsekään ole mikään museoiden kiertäjä, mutta maailmassa on ainakin yksi museo, johon palaan enemmän kuin mielelläni. Tämä kyseinen paikka on Fondation Maeght -taidemuseo Etelä-Ranskassa St Paul de Vencen kupeessa. Museo on Joseph Luis Sertin suunnittelema betoninen rakennus, Fondation Maeght, joka on Euroopan parhaita modernin taiteen museoita. Pysyvässä kokoelmassa on vain 1900-luvun taidetta. Vain ulkona olevat veistokset ovat jatkuvasti esillä. Sisätiloissa on näytteillä vuorotellen kokoelman teoksia. Museossa vierailee vuosittain yli 250 000 vierasta.

Tällä kertaa näyttelyssä oli vahvasti esillä Christo & Jeanne-Clauden kädenjälki. Niin upea ja ajankohtainen näyttely öljytynnyreistä (!), joka on auki vielä pitkään. Ja lapsetkin rakastivat tuota taidetta, puhumattakaan kaikista upean puutarhan vettä sylkevistä veistoksista. 

Eli vastauksena otsikon kysymykseen, onks pakko mennä museoon? Kyllä, ainakin, jos matkan varrelle osuu jotain näin upeata. Suosittelen super paljon. Sitä kaikkea muuta ehtii tehdä kaikkina muina lomapäivinä ja kukapa lapsille opettaa tällaista jolleivat vanhemmat? Vai miten teidän perheissä toimitaan? Kuka päättää?





Loppukevennyksenä museon upea terrakottikivilattia. Me and my girl samanlaisissa tossuissa.


Thursday, 7 July 2016

Paradise in France

Niin moni ystäväni ja tuttavani on kehunut minulle erästä paikkaa, jota voisi kutsua myös paratiisiksi maan päällä. Tai ainakin paratiisiksi Ranskassa. Ja pakkohan oli lähteä tällä matkalla tutkailemaan millainen saari on tuo monien kehuma Porquerolles

Kehut osoittautuivat maineensa veroisiksi tällä lyhyellä visitiillä. Laivamatka Hyéresistä kesti vain 20 minuuttia ja voilá olimme saarella, joka sai vain melkein haukkomaan henkeään. Aivan mielettömät maisemat ja satumainen tunnelma. Suomen Hanko potenssiin 100 kaikella kunnioituksella upeaa Hankoa kohtaan. 

Vuokrapolkupyörillä (15€/ päivä) pääsi polkemaan ihan mihin tahtoi. Autoliikennettähän saarella ei ole juuri laisinkaan huoltoajoa lukuunottamatta.  Ja vaikka en varsinaisesti ole mikään hiekkarannalla kieriskelijä niin kyllä nämä rannat minullekin kelpasivat. Lapsienkin mielestä uiminen rannalla oli "ihan kuin uima-altaassa". 

Rantojen kristallin turkoosi vesi lumosi meidät kaikki. Siis ihan totaalisesti. Paras ranta oli mielestämme Plage d'Argentin takaa löytynyt pieni lahdenpoukama, jossa oli vain muutamia ihmisiä ja kristallin kirkas vesi. Tänne palaamme ehdottomasti uudelleen.