Friday, 7 October 2016

Kaakeliuuneja kuvastosta

Olen jo aiemminkin kirjoittanut, että haluaisin joskus hypätä ajassa taaksepäin siihen hetkeen kun yli 100-vuotta vanha talomme valmistui ja ensimmäiset asukkaat muuttivat sisään. Mutta olisipa hauskaa hypätä siihen ajanjaksoon kun tulevat asukkaat saivat suunnitella asuntonsa yksityiskohtia ja tehdä valintoja. Vai saikohan siihen aikaan itse vaikuttaa millään tavoin asunnon materiaalivalintoihin? 

No, oli miten oli, yksi asia on jäänyt arvoitukseksi: millä perusteella kotimme kaakeliuunit ovat juuri sellaisia kuin ovat. Miksi toinen on hyvin korkea ja koristeellinen ja valkoinen ja toinen maanläheinen ja jykevä, jalat tiukasti maassa? Ja taisi tulisijoja olla alunperin huoneistossa enemmänkin kuin nämä kaksi. Ne on vain vuosien saatossa purettu kunkin ajan kauneusihanteiden mukaisesti. Voi, kuinka kiinnostavaa olisikin ollut nähdä ne kaikki!



Lähdin googlailemaan ja etsimään tietoa. Kovin paljon sitä ei löytynyt. Mutta sattumoisin päädyin Kansalliskirjaston digitoituihin arkistoihin. Löysin kuin löysinkin sieltä tuon ajan "kuvaston", jossa valinnanvaraa oli pilvin pimein. Kaakeliuuneja parin sadan sivun verran. Syystä tai toisesta huoneistoomme valittiin aikoinaan kaksi hyvin erityylistä kaakeliuunia, olohuoneeseen numero 45 ja työhuoneeseen Gesellius, Lindgren, Saarisen suunnittelema ruskea uuni numero 73. Uunit lienee valmistanut Wilhelm Andstenin Tehdasosakeyhtiö. Se oli oman aikakautensa markkinajohtaja ilmeisesti, vaikkakin sille sittemmin kävikin kalpaten. 


Myös toisessa, myöhemmin ilmestyneessä Turun Kaakelitehtaan kuvastossa komeilee aika samannäköinen kaakeliuuni.




Olohuoneen uunin ehdit vielä käydä kurkkaamassa Instagramin tarinoissa (@goldencupole). Samainen kakluuni nro 45 näytti aikoinaan kuvastossa tältä.




Wilh. Andsténin Tehdas

Wilh. Andsténin Tehdas Oy oli Helsingin Sörnäisissä vuosina 1842–1918 toiminut kaakelitehdas. Tehtaan johtajina toimivat Gabriel Wilhelm Andstén vuosina 1842–1890, Otto Andstén 1890–1916 ja Curt Andstén 1916–1918. Tehtaalla valmistettiin uunikaakeleita, seinä- ja lattialaattoja, taloustavaroita ja pienoispatsaita. Tehtaan valmistamat jugend-ajan kaakeliuunit olivat suunnittelultaan korkeatasoisia.

Kaakeli- ja fajanssitehdas aloitti toimintansa silloisella Kulmavuoren alueella kaupungin ulkopuolella vuonna 1842 ja jo seuraavana vuonna se valmisti 50 000 kaakelia vuodessa. Se kohosi 1870-luvulla alansa johtavaksi toimijaksi Suomessa. Työntekijöitä oli noin sata. Tehdas, sen voimaanlähteenä toiminut tuulimylly sekä työntekijöiden ja johtajan asunnot sijaitsivat kaikki Hämeentien varrella nykyisen korttelin 288 alueella. Suurin osa korttelia siirtyi myöhemmin osuustukkukauppa OTK:n haltuun.

Epäsuotuisan suhdannekehityksen ja yrityksen velkaisuuden seurauksena tehtaan toiminta supistui vuodesta 1912 alkaen, kunnes se lopulta jouduttiin myymään. Turun Kaakelitehdas Oy hankki Wilh. Andsténin tehtaan omistukseensa vuonna 1918 ja yhdisti sen omistamaansa Tikkurilan Kaakelitehtaaseen. Wilh. Andsténin tehtaan toimintaa jatkettiin Tikkurilassa nimellä Wilh. Andsténs Fabriksaktiebolag Dickursby aina vuoteen 1937 asti. Lähde: Wikipedia

1 comment:

  1. Olipas mielenkiintoinen tietoisku. :)

    Helsingin kirjastoissa -ainakin Töölön kirjastossa- on eri kaupunginosien ja yksittäisten taloyhtiöiden historiikkeja. Ihan super mielenkiintoista! Meidänkin kerrostalosta löytyi rakennustietoja ja 20-luvulla otettu valokuva.

    Purkamisesta puheenollen: äitini kertoi, että lapsena ratikassa istuessa ja ulos katsellessa, pitkin keskustaa näkyi purettuja taloraunioita ja yksinäisiä kaakeliuuneja edelleen pystyssä törröttömässä raunioissa.

    60-70-lukujen purkamiskulttuuri oli ihan kamala. Edelleen kirpaisee, kun katselen valokuvia kauniista taloista, joita ei enää ole. Tilalla on kammottavan rumia betonielementtilaatikoita. Oikeasti, voihan kyynel. :/

    ReplyDelete