Sunday, 22 January 2017

Mikä mahtaa olla IN?

Blogeissa pyörii aina erilaisia blogivillityksiä, jotka putkahtavat esille jostain ja sitten jälleen katoavat kun jotain uutta keksitään tilalle. Kaikkiin villityksiin ei tietysti kannata mennä mukaan vaan poimia niistä kestävimmät ja omaan tyyliin sopivat omaan kotiinsa. 

Joskus aikoinaan mietin aina Tukholmassa käydessäni, että päivän suurimmat trendit näki kun istahti Biblioteksgatanin kulmassa sijaitsevaan Wienercafeehen ja tarkkaili ohikulevia ihmisiä tunnin pari. Silloin sai läpileikkauksen siitä, mikä muodin saralla on juuri sillä hetkellä IN. Nykyään tuon saman tarkkailun voi hoitaa paljon tehokkaammin erilaisia blogeja lukemalla. Niistä välittyy juuri sen hetken kuva maailmasta: mihin nuoret aikuiset ja lasten vanhemmat käyttävät liikenevät pennosensa. Onhan kieltämättä ilmiselvää, että niin harrastuksena pyörivien blogien kuin blogin kirjoittamisesta palkkaa saavien kirjoittajien punainen lanka tahtoo olla materian kuvaaminen ja niiden blogeissa esittäminen. Tokihan henkisestäkin hyvinvoinnista kirjoittavia blogeja on paljon, mutta kun harvemmin blogi toimii hyvin ilman kivoja kuvia - siis pelkän tekstin inspiroimana - niin kuviin mahtuu sitten ajan kuva. Ja juuri niistä kuvista saa poimittua sen ajan hengen: mikä juuri nyt on pop ja in. 


Yksi kovassa huudossa oleva juttu on viherkasveilla sisustaminen ja siksipä minäkin aikoinaan hurahdin hankkimaan tuon kovinkin armeliaan peikonlehden, joka antaa nöyrästi anteeksi ne kaiken maailman hiihtoreissut, joita talven varrelle sattuu siunaantumaan. Tuossa se taaskin kiltisti nöpöttää odottaen seuraavaa juoma-annostaan. Milloinkahan se emäntä ehtii tänne kastelukannuineen seuraavan kerran.



Muista kovin suosittuja asioita ovat olleet kuvassa näkyvät korit. Ei niin in on meidän paripuoli nojatuolit. Syksyllä hankituista Frog-tuoleista saimme vain toisen ja saa nähdä valmistetaanko tuota samanlaista enää lainkaan vai lähteekö se palautukseen. Valkoiset nojatuolit ovat menossa kiertoon kunhan asiassa saadaan jokin ratkaisu aikaan. 

Menemättä tämän tarkemmin omiin havaintoihini noista super-pop -jutuista, mitä IN-jutuja sinä olet bongannut blogeista viime aikoina?

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Paula

Saturday, 14 January 2017

Raclette rebel

Näin tammikuussa pitäisi varmaan syödä vähän kevyemmin - vai pitäisikö? Olen vähän tällainen kapinallinen ja haluan toisinaan poiketa yleisesti vallitsevista "hyväksytyistä" toimintatavoista. Tai toimia joskus siten kuin minusta tuntuu oikealta eikä niin kuin media antaa ohjeita: "Keveitä reseptejä tammikuun iloksi". Ehei, enhän tankkaa itseäni muutenkaan ähkyyn joulun aikaan, niin miksi minun pitäisi sitten keventää syömisiä tammikuussa?

No, tämän sanottuani totesimme perheessä, että on jälleen aika kaivaa esiin raclettepannu ennen kuin talvi ehtii kääntyä kevääseen. Ja on se vaan aina niin hyvää. Meillä on ollut jo vuosia tuollainen suorakaiteen muotoinen racelettepannu ja sehän on aika toimiva pitkän pöydän ääressä. Eikä muotoilukaan ole ihan rumimmasta päästä. Perinteiset alppityyliset apparaatit kun tahtovat olla minun mieleeni liian rustiikkisia.



Mitä sitten racletteen tarvitaan? No tietysti eri sorttisia raclette-juustoja ja keitettyjä perunoita. Sen jälkeen jokainen voi mielestäni käyttää omaa mielikuvitustaan mitä lisukkeita kulloinkin tarjoilee. Meillä tarjolla oli cornichoneja (eli pikkuisia suolakurkkuja), hillosipuleita (yök, en tykkää, mutta mies syö), ihanaa italialaista salamia sekä palan painikkeeksi tietysti jotain tähän sopivaa valkoviiniä. Niin yksinkertaista. Eli tämä ruoka on oikein laiskan kokin unelma, sillä ainoa, mitä tarvitsee tehdä on ostaa ainekset sekä kuoria ja keittää perunat. Juustotkin saa niin halutessaan kaupasta valmiiksi siivutettuna. Ja voilà, ruoka on valmis.

Oli niiiiin hyvää jälleen kerran. Kovin montaa kertaa vuodessa tätä ei kyllä jaksa syödä. Siksipä raclettepannu säilötäänkin keittiön kaapiston päälle odottamaan seuraavaa kertaa, joka saattaa olla vuonna 2018.



Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Paula

Wednesday, 11 January 2017

Blue eyes don´t lie

Ensinnäkin, kiva huomata, että huolimatta harvahkosta postaustahdista teitä ihania lukijoita riittää siellä ruudun toisella puolen. Kaunis kiitos. Elämä pyörittää niin hurjaa tahtia eteenpäin, että välillä tuntuu kuin pyörisi tuulitunnelissa pystymättä itse vaikuttamaan ajan käyttöönsä. Mutta peiliin katsomalla löytyy syyllinen elämän epäjärjestykseen ja siksipä päätin taas vaihteeksi laittaa tuon tyypin parempaan järjestykseen. Tällä kertaa asiaa sinisistä silmistä ja vähän muustakin:)

En ole koskaan ollut varsinainen koiraihminen, niin kivoja kuin ihmisen parhaat ystävät ovatkin. Lähinnä se johtuu siitä, että meidän perhe on niin matkustavaista sorttia etten oikein tiedä mihin koiramme matkojen ajaksi parkkeeraisin. Ja itseni tuntien en varmaan raaskisi jättä sitä kenenkään muun hoidettavaksi. Lapset kyllä ovat pitäneet moneen otteeseen koviakin palopuheita koiran hankkimisen puolesta - todellisia lobbareita tuossa asiassa ovatkin. Mutta vielä olemme tyytyneet ihastelemaan muiden koiria sen sijaan, että hankkisimme oman.

Kuitenkin viimeksi Pohjois-Suomessa ollessamme päätin houkutella koko perheen mukaan Rukalla sijaitsevalle Erä-Susi huskytilalle. Eikä se tästä lasten koirakuumeesta johtuen ollut kovinkaan vaikeaa. Tilalla on 200 huskyn lisäksi muitakin kotieläimiä, mm. hevosia, jättipossuja, erilaisia lintuja, laamoja ja tietysti poroja - jollei niitä satu näkemään siellä muutenkin tienpientareella maleksimassa.

Valitettavasti emme päässet varsinaiselle huskyajelulle. Aika olisi pitänyt buukata monta kuukautta aiemmin niin kuin isot ulkomaalaisryhmät olivat tajunneet tehdä. Hyvä niin, olin iloinen, että paikallisilla yrittäjillä riittää töitä. Nimittäin kuvitelkaapa, nuo 200 koiraa syövät päivässä 60 kg kuivaruokaa ja 30kg lihaa!

Koirat majailivat ulkotarhoissa osa häkeissä ja osa tolppaan kiinnitettyinä. Varmaan ihan normaali käytäntö tuolle rodulle. Mutta olisittepa kuulleet millainen mekkala tarhalla syntyi kun koirien hoitajat ottivat valjaat ja kelkat esiin ja ryhtyivät valmistelemaan seuraavaa valjakkoajelua. Kuulosti siltä kuin jokainen niistä olisi haukkunut kilpaa: ota minut valjakkoon mukaan.

Koirat vaikuttivat lempeiltä, annettiinhan meille ohjeistus, että koiria saa ihan mielellään paijata ja rapsuttaa. Ainoa kielto oli antaa hanskoja niiden ulottuville. nappaavat ne kuulemma mukaansa. Mutta ihania yksilöitä olivat kaikki, vai mitä tykkäät näistä söpöläisistä?





Ja olihan siellä pieniä honteloita pentujakin yhdessä häkissä emonsa hoteissa.



Mutta kohta oli aika lähteä vauhtiin ja voi sitä intoa.




Ihanaa loppuviikkoa sinulle!

Paula

Sunday, 1 January 2017

Uusi vuosi uudet kujeet

Kun aika laukkaa eteenpäin ja vuodet vierivät on meillä usein tapana kangistua kaavoihimme ja tehdä asioita niinkuin on aina tehty. Mutta uuden vuoden alku tuo virstanpylvään, jolloin mennyttä vuotta katsotaan ja arvioidaan perästäpäin ja sitten suunnataan katseet uuteen ja tulevaan. Silti moni tarttuessaan uuden vuoden lupauksiinsa, palaa ennen pitkää samoihin vanhoihin kaavoihinsa. Oli kyse sitten urheilun aloittamisesta, syömisen vähentämisestä tai muusta. Itse en ole koskaan tehnyt näitä uuden vuoden lupauksia - parempi luvata ne asiat itselleen milloin vain keskellä vuotta.

Jokainen vuosi tuo jotain uutta tullessaan. Jotkut uudet asiat tulevat jäädäkseen ja jotkut vain viipymään täällä hetken. Niinkuin Helsingin Katajanokan Ulkoministeriön juhlavalaistus Suomen 100-vuotisjuhlan alkamisen kunniaksi. Ennen kuin Helsingissä käynnistyy vuoden 2017 Lux-valotapahtuma, on tämä valoshows jo sytytetty. Hyvä niin. Ihaillaan niitä niin kauan kuin kestävät ja sitten tilalle tulee taas jotain uutta. Uusi vuosi, uudet kujeet, pätee ainakin tähän.


Hyvää alkanutta vuotta sinulle!