Sunday, 4 June 2017

Aina ei voi voittaa

Nyt kun lakkiaiset ja koulujen päättäjäiset ovat monilla takana filosofoin vähän sivu tämän blogin sisustusaiheiden otsikolla "Aina ei voi voittaa". Elämähän on jatkuvaa eteen päin pyrkimistä. Ensin vauvavaiheessa potkitaan selällään ilmaa, jotta päästäisiin jonnekin. Ihan turhaan. Sitten kun opitaan kääntymään vatsalleen aletaan vähitellen puskemaan eteenpäin: ryömitään, kontataan ja kohta jo kävellään. Sitten ollaan kohta kouluputkessa ja elämä vie eteenpäin. 


Helsingin Sanomien kolumni kertoi siitä kuinka vanhempien yksityiset somepäivitykset ovat tulvillaan lasten saamia stipendejä, kunniakirjoja ja riemua unelmien kouluun pääsemistä. Hyvä kolumni, suosittelen. Mutta kirjoittaja sivusi myös sitä, että olisi syytä joskus nostaa myös niitä, jotka eivät saa stipendejä ja kunniamainintoja. Hyvä pointti. Onnekseni voin todeta, että vaikka meillä ei stipendejä kotiin kannettukaan, olivat molemmat koululaiset hoitaneet hommansa vähintäänkin kohtuullisesti. Varsinkin ottaen huomioon tiiviin harrastustahdin ja koulusta poissa vietetyn ajan.


Mutta elämä ei ole lepoa ja eteen päin pyrkiminen ei pääty siihen kun oppivelvollisuus yhdeksännellä luokalla päättyy. Sittenhän se vasta alkaa. Pitäisi päästä haluamaansa lukioon, mutta sekään ei riitä.  Ihan mielellään pitäisi päästä sieltä ulos ja saada se valkolakki. Ja sitten pitäisi päästä opiskelemaan ja sieltä ammattiin valmistavasta koulusta myös ulos. Ja sekään ei riitä. Sillä pelkällä oppiarvolla ei elä. Pitäisi vielä saada työpaikka ja elättää itsensä jne. jne. töissä sitten tulisi pyrkiä (vai tulisiko?) eteenpäin niin pitkälle kuin rahkeet riittää.



Työelämäkään ei ole aina ruusuilla tanssimista. Piirileikkiä vapaista työpaikoista ja pyrkimistä eteenpäin työpaikan sisällä. Näissä kaikissa elämän käännekohdissa voi tulla vastaan tilanteita, joissa ei pääse eteenpäin. Aina ei voi voittaa. Mutta tekeekö se elämästä huonompaa vai vievätkö vaikeudet voittoon? Yritän ainakin itse uskoa jälkimmäiseen. Entä sinä?

2 comments:

  1. Jokaikisen koulunsa päättävän nuoren soisi löytävän jonkin oman paikan, josta voisi ponkaista eteenpäin. Vaikka he eivät ole enää lapsia, heistä välttämättä kaikki eivät ole vielä valmiita ja kypsiä astumaan aikuiseen maailmaan. Tie edessä voi tuntua kovalta ja kolealta. Ristiriitaa aiheuttavat varmasti menestyksen ja suosittuna olemisen arvostus ja todellisuus, joka saattaakin tarjota nuorelle monta pettymystä. He tarvitsevat kaiken kannustavan tuen ja toiveikkuuden siitä, että asioiden järjestyminen vain vie joskus oman aikansa. Näillä asioilla voi olla jokin suurempi merkitys ns. isossa kuvassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noinhan se juuri on. Monesti mennään lopulta yli esteiden ja vaikeuksien kautta voittoon.

      Delete