Saturday, 15 July 2017

Kurkkaus mun Instan puolelle

Luin eilen artikkelin, jossa pohdittiin syrjäyttääkö some bloggaamisen. Onko ajan henki nyt selata nopeasti somen kuvavirtaa ja onko blogien aika jo ohi? Huomaan nimittäin itsekin klikkailevani paljon keveämmin kuvia Instan puolella ja laittavani sinne spontaanisti tarinaa ja kuvia kuin tekeväni blogipostauksia. 

Kiva, että päädyit tänne blogini puolelle, mutta jos haluat seurata tajunnanvirtaani Instan puolella tervetuloa seuraamaan siellä: @goldencupole. Tässä viime aikojen julkaisuja.

Kuvat vasemmalta oikealle: Katajanokan ihanat jugendtalot - saanko koskaan niistä tarpeekseni. Tallinnan upean rantaravintola NOA. Käy ihmeessä Tallinnan visiitilläsi. Jälkiruoka päivässä, pitää linjat kunnossa. Tbt viime kesään ja meidän Cannesin matkaan: räpylät ilmaan!

Yksi kuva ja pari sanaa Instaan. Se riittää. Mutta blogi vaatii jo paljon enemmän aikaa ja vaivaa. Kuvien muokkaus vie oman aikansa ja sitten pitäisi vielä olla jotain fiksua sanottavaakin kuviin liittyen. Insta puolestaan antaa anteeksi kuvien joskus kehnomman laadun, sillä kuvat ovat kuitenkin sen verran pieniä, että se ei haittaa vaikka olisikin hiukan rakeisuutta tai epätarkkuutta. 

Blogipostaus puolestaan ei anna mitään ilman hyvien kuvien JA hyvän tekstin kombinaatiota. Luulen, että jatkossa tarvitsemme molempia. Ainakin itse huomaan toisinaan seuranneeni jotain IG-tiliä ja kun havaitsen tiliin liitetyn blogi-linkin saatan hyvinkin siirtyä seuraajaksi blogin puolella. Harvemmin käy päinvastoin.

Minulle bloggaaminen on ollut vain harrastus joka kasvoi valokuvaamisen ympärille. Jotta kuvaamiseen tulisi jotain ambitioita, piti luoda blogi, jokin foorumi, missä niitä kuvia julkaista. Samalla kun takaraivossa tykytti ajatus siitä, että tietyt laatukriteerit täyttyvät kun kerran julkaisen ne kaiken maailman nähtäväksi, tuli kuvaamisesta oikeasti harrastus. Eli aion jatkaa näiden kahden hevosen ajamista rinnakkain: IG tiheämpään tahtiin ja blogi inspiraation mukaan.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!






Thursday, 13 July 2017

Kaupunkiparvekkeen stalkkeri

Silloin aikoinaan asunnon jahtauksen yhteydessä yhtenä valintakriteerinä uudelle kodille oli löytää huoneisto jugendtalosta parvekkeen kera. Se oli vaikea tehtävä, mutta riittävän pitkän metsästyksen jälkeen onnistui kuitenkin. 



Meillä parveke sijaitsee keittiön yhteydessä ja on osoittautunut oivaksi lisäksi kaupunkiasumiseen. Joskus aiemmin kirjoitin, että jouduimme tekemään kompromisseja parvekkeen saadaksemme, mutta kyllä se on ollutkin sen arvoinen.

Parveketta voi hyödyntää monella tapaa: ihanan aamiaisen nauttimiseen, auringon ottoon, grillailuun, viherpeukalona kunnostautumiseen ja päivällisen sulatteluun, ruuan jäähdyttämiseen, juhlajuomien viilentämiseen, saunajäähdyttelyihin. You name it. Mutta ei tänä kesänä. Tänä kesänä en ole kertaakaan istunut parvekkeella, olen grillaillut toppatakki päällä, kastellut kukat kädet kohmeessa. Pikainen piipahdus kukkasten ääreen, ruikkaus juurelle ja pako sisään. Ei vaan voi. Ehkä pitäisi kaivaa esille talvella hankkimani Shepherdin lampaantaljat ja villahuovat - josko niiden avulla pärjäisi. 

Tätä kirjoittaessani sade ropisee ikkunapeltiin ja lämpömittari näyttää Helsingissä 14 astetta. Yllä olevat kuvat on napattu eräänä aurinkoisena, mutta kylmänä aamuna. Tänä kesänä olen tuntenut itseni  lähinnä parvekestalkkeriksi, kun olen vain stalkannut lasin takaa parvekekukkia. Ulos ei ole juuri tehnyt mieli mennä.

Onneksi viikonlopuksi luvataan jo parempaa. Jospa parvekekausi alkaisi vihdoin.

Monday, 10 July 2017

Vinkki: piste i:n päälle sisustuksessa

Olitpa sitten rakentamassa taloa, remontoinut unelma-asuntosi tai sisustanut nykyistä asuntoasi jo jonkin aikaa, tulee kaikissa projekteissa jossain vaiheessa sellainen hetki, ettei oikein tiedä kuinka pitäisi jatkaa. Sisustaminen on huippukivaa puuhaa, mutta usein se jää puolitiehen tai ampuu yli. Tulee joko ns. turnausväsymys - ainakin remppaprojektin tai talonrakennusurakan jälkeen. Tai sitten koti täyttyy sekalaisesta joukosta tavaraa, jotka eivät vaan kerta kaikkiaan sovi yhteen. Ja jostakin pitäisi löytää se harmonia ja ns. piste i:n päälle, jotta lopputulos olisi silmää miellyttävä. 

Omat vinkkini tähän ovat seuraavat:

1. Etsi kontrasteja
Tästä voi olla montaa mieltä, mutta mielestäni sen viimeisen silauksen saa, kun löytää tasapainon harmonian ja ristiriidan välillä. Sisustuksesta tulee löytyä jotain kontrastia, sillä kokovalkoinen tai -beessi sisustus (joita muuten Suomesta löytyy hurjan paljon) kaipaa vähän potkua rinnalleen. Se voi olla jokin väri tai yksittäiset esineet.

2. Yhdistele uutta ja vanhaa
Jos kaikki huonekalut ja sisustuksen yksityiskohdat ovat samalta aikakaudelta tulee sisustuksesta kuollut. Piste. Älä siis kerää koko kotia kerralla vaan anna sen kasvaa ajan myötä. Sekoita kirppareilta hankittuja tai perittyjä huonekaluja ihan uuteen.

3. Käytä korkeintaan kolmea väriä
Tästä voi olla montaa mieltä, mutta minusta monenkirjava sisustus on aika levoton. Katso kohtaa 1. Värejä voi olla vaikkapa kolme ja yksi niistä on se kontrastiväri. Materiaaleja ja erilaisia pintoja parissa värissä mieluummin kuin samanlaista pintaa yhdessä sävyssä. Täydelliset minimalistit on tietty asia erikseen.

4. Itke ja osta mieluummin kuin naura ja osta
Olen erehtynyt pari kertaa ostoksille kevein mielin. Eli olen haaveillut jostain laadukkaammasta hankinnasta, mutta sortunut hintalapun nähdessäni hankkimaan jotain, josta joudun sitten parin vuoden päästä luopumaan kun ei se ollutkaan hyvä valinta.  Tästä esimerkkinä ensimmäiset parvekekalusteemme tähän kotiin. Onneksi pääsimme ensimmäisestä virhehankinnasta eroon. Kamalaa kertakäyttökulttuuria! Mieluummin siis itke vain kerran kassalla ja maksa sen minkä pystyt laatuhankinnasta kuin ostat jotain hätäratkaisua. Olen mieluummin ilman ja säästän kunnes minulla on varaa siihen mitä haluan.

5. Satsaa taiteeseen
Tässä voi heti alkuun todeta, että meillä ei ole taidetta mitenkään laajassa mittakaavassa. Mutta sain kimmokkeen kerätä tällaisen piste i:n päälle postauksen saatuamme vihdoin olohuoneemme seinälle ihanan taiteilijan Fanny Tavastilan upean taulun. Jotenkin sen jälkeen kun tämä teos ripustettiin seinälle, palaset loksahtivat paikoilleen ja ihastelen sitä aamuin ja illoin. Siis yksi ainoa esine voi olla se piste i:n päälle, joka viimeistelee sisustuksen. Ja tähän tauluun linkkautuu myös edellinen postaukseni sinisestä väristä.


Onko sinulla muita hyviä vinkkejä jakaa, millä päästään maaliin kodin laitossa vai onko niin, ettei sitä maalia saavuta koskaan?


Monday, 3 July 2017

Live. Breath. Blue.

Lienee aika kaivaa lääkekaapista kuumemittari esiin. Kotimme sisutukseen on ilmestynyt sinistä. Olen tähän saakka yhdistänyt sinisen sisustuksen merihenkiseen tai jollakin tavalla romanttiseen tyyliin. Tiedättehän: sinikukkaiset tapetit ja sini-puna-valkoiset sisustustekstiilit. Eikä niissä mitään vikaa, mutta omaan kotiini on ollut vaikea kuvitella mitään sinistä. Ennen kuin nyt.




Hurahdimme hankkimaan kotiin sinisävyisen taulun. Ja jotta se istuisi kodin ilmeeseen olematta ihan irrallinen osa sisustusta päätimme (Huom! me-pääte verbissä. Meillä sisustushommat eivät onnistu ilman miehen mielipidettä ja puuttumista valintoihin.) lisätä sisustukseen jotain sinistä. Mallorcan matkan sisustuskaupoista löytyikin oiva apu tähän pulmaan. Olohuoneen sohva sai somistukseksi uudet tyynyt. 

Ihan tummansininen yksivärinen samettityyny (kyllä, joka kodista kuuluu löytyä jotain samettista nyt) on Espoon Cobellosta. Tuo Cobellon tyyynpäällinen oli varsin edullinen: 13€. Muut tyynyt matkasivat Suomeen Rialto Livingistä Palma de Mallorcalta. Ja itse asiassa yksi sieltä hankittu IKAT-kangas on vielä silkkipapereissaan odottamassa ompelijan käsittelyä. Se liittynee joukkoon myöhemmin. Tykkään kerätä kotiin sisustukseen juttuja, joilla on oma tarina takanaan. Olohuoneen halkokori on Italian Champolucin Alppimatkalta, tyynyt Palmasta, jne. 

Saimme muuten oivan vinkin Rialto Livingin myyjältä. Tyynynpäällisen sisään kannataa aina laittaa kokoa isompi sisätyyny. Siten tyynyt säilyvät pulleina ja kuohkeina. Meillä kun ainakin tuppaa sohvan koristetyynyt aja nmyötä litistymään niin, että jonkin ajan päästä tyynyt näyttävät ryhdittömiltä ja nuhjuisilta. Tällä kertaa laitoin noihin 50x50 tyynyihin ihan tavallisen 50x60cm untuvatyynyn. Ja 45x45 tyynyyn 50x50 sisuksen. Hyvin toimii. Kokeile vaikka.

Varsinainen liikkeelle paneva voima, taulu, ei ole vielä kotiutunut näyttelystä, joten en saanut sitä mukaan tähän kuvakavalkaadiin. Eikä oikeastaan olla edes lopullisesti päätetty mihin kohtaan taulu ripustetaan. Mutta aikanaan sekin varmaan ilmestyy näihin postauksiin. Sitä odotellessa, hyvää alkanutta viikkoa.

Sunday, 2 July 2017

Turkoosia sunnuntaita!

Lomaviikot ovat vierineet eteenpäin ja jättäneet muistijälkiä aivojen sopukoihin. Turkooseja muistijälkiä. Mallorcan turkoosit vedet painuivat lähtemättöminä mieleeni ja toivottavasti pääsemme vielä joskus nauttimaan niistä. Suomen suven värit ovat kirkkaan vihreä ja sininen parhaimmillaan, mutta tuolta reissulta jäi erilaiset turkoosin ja ruskean sävyt päällimmäisenä mieleen.

Huomenna koittaa arki ja työ, mutta kotimaan sääennusteetkin lupaavat hyviä työkelejä eli sadetta ja noin 14 asteen lämpötiloja. Onneksi vielä osa lomasta on edessäpäin, josko silloin saataisiin kuumuutta myös Suomeen. Lapsilla onneksi loma vielä jatkuu monta viikkoa.

Cala San Vicenc

Cala San Vicenc

Platja Formentor

Hotel Nakar, Palma


Ihanaa sunnuntai-iltaa näiden kuvien merkeissä.